Lipsanen & Ruso

Sydämen asia

Matti tunnustaa rakkautta Maijalle. Maija vastaa, ettei ole kuullut mitään yhtä kaunista aiemmin. Rakkaudenosoitus on tullut suoraan sydämestä.

Kaikki kaunis tulee sydämestä. Vaikuttava maisemakaan ei ole kaunis ennen kuin ihminen sen sellaiseksi ymmärtää. Taide pysäyttää, mutta ei yksin: vasta katsoja tai kuuntelija antaa sille kauneuden.

Poliitikko vetoaa faktoihin ja pyrkii objektiivisten totuuksien retoriikkaan. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, kuten eräs tunnettu valtiomies on todennut. Fraasia toistellessa painotetaan sen alkua, tosiasioita.

Iskulauseen loppu on mielenkiintoisempi. Tosiasiat ovat vain alku. Vasta alun jälkeen alkaa politiikka. Tosiasioissa liikutaan tiedon alueella ja vastataan kysymykseen, kuinka asiat ovat. Politiikassa haetaan, kuinka asioiden tulee olla. Tosiasiat ja tieto eivät auta, siirrytään ajattelun alueelle.

Ajattelun historian hyllymetrit todistavat, ettei ajattelukaan tuo varmuutta. Perustelut saavat usein pareikseen yhtä vahvat vastaperustelut. Päätöksiä on kuitenkin tehtävä. Sana päätös kertoo olennaisen: oli asia niin tai näin, jahkaamisen on johonkin loputtava.

Päätös tehdään aina epävarmuudessa, muuten niitä ei tarvittaisi. Siirrytään ajattelun alueelta tunteen, tahdon ja sydämen – siis myös kaiken kauneuden lähteen – alueelle.

Politiikassa on siis kyse paitsi päätösten pohjana olevasta tiedosta ja kilpailevista ajatuksista, mutta myös siitä, minkä kauniiksi näkee. Äänestettäessä haetaan näin myös ehdokasta, jolla on sydän paikallaan.

Ennen kaikkea leipäpappeja ei kaivata. Poliitikon viestin on tultava suoraan sydämestä, kuten Matin rakkaudentunnustus Maijalle.

Keskustelu

Yksi kommentti tai paluuviite kirjoitukseen “Sydämen asia”

  1. Lassi 24.7.2007 klo 14:23:

    Tämä menee nyt taas vähän korkealentoiseksi mutta olkoon.. ei tätä niin vakavasti kannata ottaa. Onpahan kuitenkin jonkinlainen yritys avata uutta pohdiskelua.

    Jotta voisimme vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen ym. tulevaisuuden pelottaviin skenaarioihin, meidän pitäisi vähentää hiilidioksidipäästöjä. Tai oikeastaan meidän tulisi lopettaa yksityisautoilla ajaminen.

    Kuvitellaan, että olisi olemassa yksi komissio, jolla olisi valtaa päättää yksityisautoilun tulevaisuudesta, ja jonka pitäisi tehdä siitä päätös.

    Jos komissioon kuuluvat ihmiset ajattelevat sydämmellään, ainoa vaihtoehto on tietysti äänestää yksityisautoilua vastaan. Tällaista päätöstä he eivät kuitenkaan pysty tekemään, koska hehän joutuisivat itsekin jalkamiehiksi ja koska se kyseinen päätös ei nyt vain sovi meidän ajatuksiimme. Autoilun jatkamisen puolesta äänestäminen puolestaan rikkoisi heidän omaa vakaumustaan vastaan. He eivät siis pysty päättämään yhtään mitään.

    Miten on, tarvitaanko ne leipäpapit sitten kuitenkin loppujen lopuksi tekemään se yksityisautoilun jatkamista puoltava päätös? Heiltähän sellainen päätös syntyy heti ensimmäisessä kokouksessa.