Kerrostalo Jakomäessä / Niko Lipsanen 8.7.2006
Asumisen kalleus yleisesti ja vuokralla asumisen kalleus erityisesti on taas viime aikoina puhuttanut helsinkiläisiä. Ḱysynnän ja tarjonnan lait määräävät hinnat tässäkin asiassa, ja kysyntää tuntuu olevan kovasti tarjontaa enemmän. Helsinki huutaa valtiota apuun, mutta tosiasiassa ratkaisun avaimet ovat pitkälti kaupungin päättäjillä itsellään.
Ensiksikin, kaupungin on kaavoitettava asuntoja. Kaupungin on myös luovuttava kaavarajoitteista, joilla estetään pienten asuntojen rakentaminen. Pienten asuntojen hinnoissa tilanne on tällä hetkellä räikeimmillään, koska niiden kysyntä on niin paljon tarjontaa suurempi. Asuntojen hintaan ei pidä myöskään pakkokytkeä asumiseen liittymättömiä kustannuksia, kuten pysäköintiä. Pysäköintipaikkoja tarvitsevat voivat ostaa ne erikseen.
Siitä en ole niinkään varma, kuinka tarpeen kaupungin on rakentaa omia vuokratalojaan. En oikein edes ymmärrä tuota jaottelua vuokra- ja omistustaloihin. Vuokralla minäkin asun, mutta ei tämä mikään “vuokratalo” ole. Vuokra-asuntoja on vaikka kuinka paljon ihan normaaleissa omistusasuntotaloissakin.
Vuokra-asumisenkin hintatasoon vaikuttaa ensisijaisesti asuntojen myyntihintojen taso. Tarjonnan lisääntyessä hintataso laskee, ja samalla laskevat myös vuokrien hinnat. Yksityiset vuokranantajat, erilaiset säätiöt yms. kyllä tarjoavat vuokra-asuntoja, jos vain kaupunki kaavoittaa. Kaupungin itsensä ei tarvitse ainakaan nykyistä laajemmin vuokrausbisnekseen osallistua. Korkeintaan kaupunki voisi myydä omistamiaan vanhoja vuokra-asuntoja ja rakentaa saamillaan varoilla uusia.
Pasi 21.8.2007 klo 8:37:
Itse menisin vielä pidemmälle ja vapauttaisin kaavoituksen kokonaan. Tietysti vaarana on tällöin vierekkäin rakennetut keskenään täysin epäsuhtaiset rakennukset, mutta ei se kyllä ole loppupeleissä rakennuttajienkaan etu.
Tästäkin seuraisi mainitsemasi hintojen lasku. Ottaen huomioon, että oman asunnon arvo on suomalaiselle pyhä asia — ja sen pitää mielellään aina vain nousta — ja että useimmat valtuutetuista ovat todennäköisesti omistusasujia, niin mikähän lienee todennäköisyys sellaiselle kaavoitukselle, joka laskee asuntojen hintoja…
Juuri siksi kaavoituksen ei pidä olla paikallisten päättäjien käsissä, koska oman lehmä lipsahtaa erittäin herkästi sinne ojaan ja toistuvasti vieläpä. Itse asiassa jääviyden käsitettä tulisi laajentaa tähän siten, että kunnallisesta kaavoituksesta olisivat jäävejä kaikki, joiden henkilökohtaiseen sekä perheen talouteen ja omaisuuteen se vaikuttaa.