Lipsanen & Ruso

Valtiolaivan varustamo

Poliittisen johdon sanotaan kuluneen kielikuvan mukaisesti olevan “valtiolaivan peräsimessä”. Kliseiden mukaisesti poliittiset meret ovat enemmän tai vähemmän myrskyisiä ja kipparin on luotsattava joukkonsa läpi karikkoisten vesien.

Vertaus on sikäli huono, että laivan luotsaamisessa ei suuria valintoja tehdä. Kippari suunnittelee optimaalisen reitin ja yllätysten varalta vaihtoehtoiset reitit. Väylillä vaihtoehtoja ei ole ja niiltä poikettaessa päädytään karille. Sanotaan, että lentokoneenkin ohjaus voitaisiin automatisoida.

Sen sijaan politiikka elää vaihtoehdoista. Valtiota ei voi laittaa autopilotin ohjaukseen.

Toisaalta vertaus toimii, mikäli halutaan korostaa eduskunnan roolia. Kipparin tehtävänä on toteuttaa varustamonsa tahtoa ja vie käsketyn lastin käskettyyn kohteeseen.

Hallituksen tehtävänä on toteuttaa eduskunnan tahtoa. Tahtoisinkin kuulla enemmän “varustamon” tahdosta aina kun puhutaan “valtiolaivan peräsimestä”.

Keskustelu

Yhteensä 3 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Valtiolaivan varustamo”

  1. ruso 29.8.2007 klo 12:28:

    Ilkka pääkirjoituksessaan: “Puheenjohtajuus (Vanhasen) on katkolla ensi kesäkuussa, pääministeriys vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.”

    Parlamentaarisessa demokratiassa pääministeriys on katkolla joka päivä.

  2. Jaakko H. 29.8.2007 klo 18:40:

    “laivan luotsaamisessa ei suuria valintoja tehdä”

    … Vaan yritäpä purjehtia maailman ympäri. Jo alkaa kipparin luotsaava rooli näkyä.

  3. ruso 30.8.2007 klo 8:31:

    Purjehdus voi olla hiukan eri juttu, kun joutuu hakee suotuisia tuulia. Silloinkin tavoite on kohtuullisen selkeä: määränpäähän mahd pian ja turvallisesti (politiikassa määränpäistä kinastellaan).

    Entä laivat? Enää ei olla vain kellon, kompassin ja kartan varassa, jolloin kipparin perstuntumalla oli olennainen rooli. Perinteiset menetelmät on tietty osattava, mutta GPS tukee millimetrin tarkkoja karttoja tarkalla sijainnilla, tietoliikenneyhteyksillä saa jatkuvasti tuoretta sääennustetta, vuorovesitaulukot kertovat veden virtauksista, kone puksuttaa tasaisen varmasti ja reititkin ovat jokseenkin vakioita. Tilaa pohdinnalle (siis politiikalle) jää näin loppujen lopuksi aika vähän.

    Lyhyesti: tuntemattomia vesiä ei juurikaan ole.