Poliittisen keskustelun omituisuudet ja ristiriitaisuudet selittyvät usein sillä, että poliitikon kannattaa tietyissä tilanteissa puhua tietyllä tavalla – siis puhua taktisesti. Kuinka kannattaa puhua editääkseen asiaansa?
1.1) Valitse argumentit yleisön mukaan. Hyvistä perusteluista kannattaa valita se, jonka yleisökin voi kokea omakseen.
1.2) Valitse yleisölle hätkähdyttävimmät argumentit tietäen, että asiasi jää mieleen. Kannatuksesta viis!
2.1) Älä omi ideaa. Ajatukset eivät synny tyhjiössä. Ansioita kannattaa jakaa. Paitsi että se on reilua, näin synnyttää myös vaikutelmaa laajasti hyväksytystä ajattelutavasta. Asiaansa ajavan kannattaa esiintyä rationaalisuuden nöyränä palvelijana mieluummin kuin besserwisserinä. Parasta on, jos saa ansiot ajatuksesta yleisölleen – tyylikkäästi kosiskellen, muttei imarrellen.
2.2) Kerro ideat häikäilemättömästi ominasi. Viestitä itsenäistä ajatteluasi ja kehoita yleisö myös itsenäisiksi – paradoksaalisesti omaksumalla omat ideasi.
3.1) Kerää tarvittava huomio. Yksinkertaista ja kärjistä, jotta viesti ymmärretään ja siitä kiinnostutaan. Esitä pieni asia isona. Huomio nostaa asiasi keskusteluun, asialistalle.
3.2) Vältä turhaa huomiota. Iso ja monimutkainen asia voi sopivasti lipsahtaa läpi, kun se esitetään tylsänä, hallintoteknisenä rutiiniasiana. Iso asia pienenä.
4.1) Korosta kompromisseja. Vähäpätöisten myönnytysten hinnalla voi ostaa tärkeäksi katsomansa asian päätökseksi.
4.2) Korosta torjuntavoittoja. Tuumaakaan ei annettu periksi ja kunnia on näin säilytetty.
5.1) Havainnollista, mitä saavutettavissa. Myönteinen viesti piristää. Sen sijaan kielteiset viestit siitä, mitä väärällä päätöksellä menetetään, ovat uhkailuina tehottomia.
5.2) Havainnollistamisen sijaan yleistä. Kerro, mitä yleisesti hyväksyttyä periaatetta ehdotuksesi edustaa. Unohda sopivasti, että samasta periaatteesta olisi vedettävissä myös toisia johtopäätöksiä.
6.1) Älä jankkaa. Paraskin argumentti kannattaa unohtaa, jos se ei syystä tai toisesta uppoa. Vanhan virren toistoa kukaan ei jaksa.
6.2) Toista, toista ja toista. Häkämiehen Venäjä-keissi puhukoon puolestaan.
7.1) Tunne vihollisesi. Vastaväitteet kunnioitettujen vastustajien näkemyksiin osoittavat, että kaikista loistavista ehdotuksista huolimatta omasi on paras.
7.2) Ohita vastarannan kiisket olankohautuksella. Vastustajalle ei kannata antaa ansaitsematonta huomiota.
8.1) Esitä poikkeus sääntönä. Niin ja niin on aina tehty riippumatta siitä, kuinka poikkeuksellista se alunperin olikaan.
8.2) Esitä sääntö poikkeuksena. Väliaikaisratkaisut on helpompi hyväksyä kuin kiveenhakatut.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Saman asian voi esittää niin monella eri tavalla. Sama asia kannattaa esittää niin monella eri tavalla.
Nina Suomalainen 1.12.2007 klo 1:34:
Hienosti muotoiltu! Noinhan se on. Tuossa on hyvä ohjekirja politiikan taktikoille – miten saada asioita eteenpäin ja tulla ehkä siinä sivussa itsekin kuulluksi ja nähdyksi.
Joskus asiaa voi saada eteenpäin juuri siksi että tietty henkilö sitä esittää ja ajaa. Joskus – ja vielä useimmin – asioita saadaan eteenpäin niin, että ideat tai niiden siement ujutetaan toisten agendoille, ja varovasti niitä joko tuetaan, vaikka ehkä epäillenkin.
Politiikassa ja työpaikoillakin on oleellista osata valita oikea taktiikka, ja muistaa, että kovaäänisin ja näkyvin ei useinkaan saa eniten kannatusta, varsinkaan omiltaan.