Jouluaatto. Vaikutusten ristiaallokossa tälläkin juhlalla on monta merkitystä. Riippumatta juhlijasta lepo, rauhoittuminen ja läheisten kanssa hengailu lienee keskeisessä roolissa. Ei välttämättä tehdä mitään, ollaan vaan ja siis lusmuillaan.

Lusmuilun merkitystä ei sovi väheksyä. Harvalla tulee duuniasiat kuolinvuoteella mieleen. Suurin osa henkilökohtaisesti merkityksellisestä tapahtuu nimenomaan vapaa-ajalla, lusmuillessa.

Niinpä monen tähtäin on oikeutetusti lusmuilussa. Strategioita on monta.
1) Yksi painaa kellonympäri ja pyrkii asettuvansa nuorempana (riskinä, ettei enää kykene rauhoittumaan)
2) Toinen ottaa iisimmin ja lusmuilee siinä sivussa (riskinä riittämättömät lusmuiluresurssit)
3) Kolmas pääsee onnekkaasti toteuttamaan kutsumustaan, jolloin lusmuilu ei ole enää mikään juttu (riskinä, ettei siis koe aidosti lusmuilun riemua)

Tässä mielessä joulu on terveellinen juhla. Kaikki pysähtyy. Älämöly vaikenee. Rattaat seisahtavat. Nauru, hyvä ruoka, lämmin tupa ja tärkeiden ihmisten seura. Niitä kaikki maailmassa arvostavat. Lusmuilu on universaali arvo!

Hyvää joulua! Älkää tehkö mitään!