Lipsanen & Ruso

ET ja SDP:n pj-nuija

Heinäluoman piti jatkaa itsestäänselvästi demarijohdossa. Juuri tuossa itsestäänselvyydessä piili Tuomiojan salainen ase nuijan heiluttajan virkaan.

Puoluepolitiikassa liian varmat kuviot näyttäytyvät sisäsiittoisuutena, johdon ylimielisyytenä ja ummehtuneisuutena. Vanhana ikijääränä pidetty Tuomioja alkoikin jäsenäänestysvaatimuksineen näyttäytyä nurinkurisella tavalla raikkaana uutena tuulena.

Heinäluoma lupasi viedä puoluettaan pari piirua lähemmäksi ihmistä. Varmaan sanansa mittaisena hän on niin tehnytkin, mutta sitä kukaan ei tiedä.

Sen sijaan Tuomiojaa moni SDP:n äänestäjä pitää katu-uskottavimpana vasemmistolaisena. Siksi hän on kestosuosikki niin monelle demariäänestäjälle (erityisesti akateemiset nuoret), jotka ovat uhanneet siirtää äänensä vasemmistoliiton laariin. Lehdet kirjoittivat jo Eki-ilmiöstä ja tulevan muodinkin seuraavan tuttua nuhjutyyliä.

Sitten pamahti. Heinäluoma päätti jättää kilvan. Puoluejohto ei ollutkaan ylimielinen. Ja kun ei ole tunkkaista taustaa, niin Erkin pj-tuulen puhalluskaan ei vaikuta enää raikkaalta. Niinpä veikkaan, ettei Tuomiojan vuoro tule tälläkään kertaa.

Kenen vuoro sitten on? Kisa on avoin, eikä siinä liene mitään itsestäänselvää. Jos muka olisi, niin Tuomiojan osakkeet taas nousisivat. Se nyt vaan on ikuisen oppositiomiehen rooli. Tuota roolia ei demokratiassa sovi vähätellä.

Keskustelu

Yksi kommentti tai paluuviite kirjoitukseen “ET ja SDP:n pj-nuija”

  1. Lassi 18.2.2008 klo 12:45:

    Niin. Vanha kysymys jälleen.. kumpi ompi tärkeämpi, asia vai organisaatio? Jos asia on tärkeämpi, silloin kannatusluvuista pitänee antaa periksi. Mutta jos organisaatio on tärkeämpi, silloin asiasta on annettava periksi.

    Erkki on tämän ensimmäisen vaihtoehdon mies.