Nokia ja Bochum. StoraEnso ja Kemijärvi. Huoli työttömyydestä. Huoli toimeentulosta. Huoli maksettavista lainoista. Kapinareissu Helsinkiin.
Pyhimyskuvaa itsestään piirtävät poliitikot peräävät yrityksiltä yhteiskuntavastuuta. Toiset pölvästit väittävät, ettei mitään ole tehtävissä. Molemmat ovat väärässä.
Kemijärvellä vaaditaan lopettamispäätöksen perumista vedoten yksikön kannattavuuteen. Muu olisi muka mieletöntä.
Oletetaan, että kemijärveläiset ovat oikeassa ja päätös on typerä. Vapaassa maassa firmoilla on kuitenkin vapaus toimia myös typerästi. Ei StoraEnson ole pakko perustella.
Poliittisesti voidaan vaikuttaa valtion omistusosuuden mandaatilla, mutta vain sillä. Muu olisi pakkovaltaa. Yhteiskuntavastuun peräänkuuluttajat olisivat näin rehellisempiä vaatiessaan tuotantovälineiden sosialisoimista.
Hyvinvointiyhteiskunnan kilpailukyky perustuu korkeaan koulutustasoon ja yhteiskuntarauhaan. Sen nimenomainen tehtävä on olla turvaverkkona suhdannevaihteluiden ja rakennemuutosten väliinputoajille.
Hyvinvointiyhteiskunnan kilpailukyky menetetään tehokkaimmin sekoittamalla sosiaalipolitiikan ja omistajapolitiikan roolit niin, että yritysten maksamien verojen lisäksi yritysten toimintavapauksia rajoitetaan. Tätäkö yhteiskuntavastuu-hömpöttäjät tarkoittavat. Jos eivät, niin täsmentäköön. On jäänyt epäselväksi.
Pitäisikö valtion sitten olla aktiivisempi sillä voimalla, millä omistusosuus antaa? Omistajapolitiikassa yhden paikkakunnan ahdinko ei tietenkään ole yhdentekevää, mutta vaakakupissa on myös kokonaisetu. Näin kilpailukyvystä huolehtiminen pitkällä aikavälillä painaa enemmän kuin yksittäinen tuotantoyksikkö.
Yhteiskuntavastuulla herkisteleville voittojen maksimointi on pahan alku ja juuri. Parhaat voitot kietaisee kuitenkin se, joka on parhaiten vastannut kysyntään. Voitot maksimoi se, joka tuottaa siis sitä, mitä jengi tahtoo. Sama putiikki maksaa myös eniten veroja.
Voittojen maksimointi pitäisi siis nostaa kunniaan – epämääräisen yritysten yhteiskuntavastuuhöpinän sijaan.
Lassi 5.2.2008 klo 13:58:
Voittojen maksimointi kunniaan? Ok. Onhan se tietysti parempi kuin joku pakkovoimalla omaisuuden tasaaminen kaikkien kesken. Mutta mitäs sitten kun niitä voittoja on riittävän kauan maksimoitu, voitot ovat kasautuneet vain harvojen käsiin ja voitotta jääneet alkavat näkemään nälkää? Ne lopulliset voittajat eivät nimittäin maksa veroja Suomeen. Säilyykös silloin se yhteiskuntarauha?
ruso 5.2.2008 klo 14:17:
Siitä, ettei demonisoi voittojen maksimointia ja suorastaan kannustaa siihen, ei seuraa, ettei kannata hyvinvointiyhteiskuntaa sen mukana tuomineen velvoitteineen (verot) ja riemuineen (yhteiskuntarauha jne)
ruso 5.2.2008 klo 22:14:
HS valtiopäivien avajaisista: “Halonen huomautti, että hallituksen viimevuotisen periaatepäätöksen mukaan valtion omistus esimerkiksi Stora Ensossa on finanssisijoitus, “johon ei liity normaalin vastuullisen yritystoiminnan ylittäviä velvollisuuksia työllisyyden tai alueellisen kehityksen suhteen.”
“Luulen, että monella on mielessä kysymys: Onko tämä sitä normaalia vastuullista yritystoimintaa?” Halonen sanoi. Hän ei itse suoraan vastannut esittämäänsä kysymykseen. ”
…tää on juuri sitä touhua, jota ihmettelen… epämääräistä syyllistämistä ilman mitään konkreettista sisältöä…
Lassi 6.2.2008 klo 14:59:
Siis.. tarkoitatko, että yhtä aikaa voi kannustaa voittojen maksimointiin ja samalla kannattaa hyvinvointiyhteiskuntaa? Eivätkö ne siis olekaan ristiriitaiset tavoitteet?
Asko 6.2.2008 klo 15:38:
Hyvinvointiyhteiskunta edustaa ilmeisesti juuri sitä Tavjan epämääräistä näkemystä. Jos vaikka Stora ja UPM kannattaisivat niin hyvin, että koko kansa eläisi yltäkylläisyydessä, niin sitä yhteiskuntaa ei voisi sanoa hyvinvointiyhteiskunnaksi, sillä se edustaisi kaikkea sitä, mitä hyvinvointiyhteiskunta ei voi kestää.
ruso 6.2.2008 klo 19:22:
Lassille KYLLÄ! Ja samaa mieltä ovat yhteiskuntavastuuta peräänkuuluttavatkin sanoessaan, että nimenomaan hyvinvointiyhteiskunta luo erinomaiset olosuhteet yritystoiminnalle. Heille ei vain tunnu riittävän, että yritykset hoitavat verovelvoitteensa. He tuntuvat haluavan lisää. Mutta mitä, siihen kukaan ei vastaa.
Ja niinpä on selvempää kannustaa voittojen maksimointiin… se tietää veroeuroja hyvinvointiyhteiskunnan kirstuun! Tai kuten monet ovat asian ilmaisseet: yritys kantaa yhteiskuntavastuunsa parhaiten olemalla kannattava.
Lassi 7.2.2008 klo 8:13:
Sinäkö et siis ole ollenkaan huolissasi esim. yritysten kokojen kasvusta? Voin hyvin esittää kysymyksen, että mihin se yritysten kasvu ja fuusioituminen aikanaan loppuu? Kukaan ei ole osannut vielä vastata siihen kysymykseen.
Ja sitten kun on muodostunut mielipide siitä yritysten suurimmasta mahdollisesta koosta, siinä vaiheessa voi sitten esittää itselleen kysymyksen näiden yritysten halukkuudesta yhteiskuntavastuuseen. Ja edelleen kysyä, että pystyykö demokratia karhuamaan niiltä yrityksiltä sitä yhteiskuntavastuuta?