–kieltovaatimukset ovat osoittaneet suomalaisen ahdasmielisyyden
Helsingissä vitsaillaan kerjäläisten olevan kevään merkki. Touhu nähdään ongelmana ja kadut halutaan siivota kerjäläisistä. Onpa ehdotettu jopa pohjoismaista työryhmää Romanian painostamiseksi EU:n kautta.
Tiukkapipoisimmat kieltäisivät kerjäämisen lailla. Löytyyhän vanhoista taloistakin kieltoplakaatit, jotka tosin kieltävät myös kaupustelun. Kieltovaatimukset hämmentävät.
En väitä, ettei kerjääminen ole oire, merkki ongelmasta. En myöskään väitä, ettei kerjäämiseen liity ongelmia, esimerkiksi lastensuojelullisia. Kielto tuskin ratkaisee mitään, vaan tyypillisesti lakaisee pölyt maton alle. Kielto olisi välinpitämättömyyden muoto. Onneksi maltillisempi linja näyttää olevan voitolla.
Mielenkiintoisempaa on kuitenkin pikkuporvarillinen ahdistus epätäydellisyyden edessä. Rikkaruohot pelargonioiden seassa ärsyttävät. Maailma on rosoinen ja tämä on suomalaisille vaikea paikka. Ehkä ilmiö on ihan terveellinen oppitunti pumpulielämään tottuneille, jotka heräävät vasta, kun ilmiö on omalla etupihalla.
Kieltovaatimukset ovat osoittaneet suomalaisen ahdasmielisyyden. Mitä kerjäläinen itse asiassa tekee?
Kotimaiset kerjäläiset valehtelevat tarvitsevansa rahaa kotimatkaan ja pyytävät fyrkkaa, nykyisin sujuvasti euroissa. Ulkomaiset päädyttyään ensin tänne vapaasti liikkuvina EU-kansalaisina asettuvat polvilleen, näyttävät surkeilta ja ojentavat kätensä.
Miksi touhu pitäisi kieltää? Ei pysty ymmärtämään. Aitoa hätää tai ei, organisoitua tai ei, oire ongelmasta tai ei, kerjäläinen vain ojentaa kätensä. Kieltolain kannattaja haluaa kieltää kädenojentamisen rahan pyytämisen merkiksi. Saattaapa rahalla joku ostaa hyvän mielenkin itselleen. Sikäli kerjäämisessä ja kaupustelussa on samaa.
Touhun epämiellyttävyys ei riitä perusteeksi. Modernin autokannan läskit perät eivät miellytä silmääni, mutta en kieltäisi niitä lailla. Oma ulkonäköni ei miellytä kaikkia, mutta ei minua vangittavaksi vaadita.
Olkoon kädenojentaminen rahan toivossa, siis kerjääminen, jatkossakin laillista.
Kirjoitus julkaistu alunperin Yhteiskuntablogiikassa.
Timo Riitamaa 9.4.2008 klo 15:56:
Hahaa, olipa virkistävä kirjoitus Yhteiskuntablogiikassa. Syötteenlukijalle lisää töitä.
paavo 21.4.2008 klo 16:26:
Kerjääminen pitäisi kieltää, niinkuin kaikki elinkeinot, jotka perustuvat ihmisten häirintään kadulla.feissaaminen kuuluisi listaan. Torikauppias saa myydä, kunhan ei häiritse kadulla kulkevaa ihmistä, jos tämä ei ota kontaktia ensin torikauppiaaseen.
Katukulttuuri kerjäläisyyden vaivaamissa kaupungeissa on epämiellyttävä. Katse on osoitettava tiukasti katuun, ettei joukko kerjäläisiä ympäröi. Keneltäkään ei saa kysyä ohjeita tai neuvoja, koska muut kadunkulkijat olettavat häiritsijän olevan kerjäläinen, josta on monesti hankala päästä eroon. Olen kävellyt kolme korttelia kerjäläinen vierelläni vaatien gimme some money. Ei siis suomessa, mutta en halua sitä tänne. enkä halua sitä, että kerjäläiset uhkailevat minua jos en anna rahaa. Sitäkin on sattunut.
Kauppakeskukset voivat kieltää kerjäläisiä tai muita häiriköitä asettumasta käytävilleen. Miksei kaupunki voisi samoin kieltää häiriköintiä omilla käytävillään eli kaduilla. Minä ainakin kävisin, asuisin ja asioisin kaduilla joissa moinen toiminta olisi kielletty.
Jos kaupunkiin liittyy oletus kaikkien käytettävissä olemisesta, niin toivon, että yritykset ostaisivat edustojensa kävelykadut, että niistä saadaan kerjäläiset siivottua pois, jos kaupunki jänistelee.
Niko Lipsanen 4.5.2008 klo 12:51:
Nyt meillä on sitten kulkukoiriakin, ainakin Tähtitorninmäellä. Kuuluvatko ne mielestäsi asiaan samalla tavalla kuin kerjäläisetkin?
Päivitys: Eivät ne sitten ilmeisesti olekaan kulkukoiria. Ihan niin metropoli Helsinki ei vielä ole. Mutta periaatteessa silti mielenkiintoinen vertailukohta kerjäläisiin. Samalla lailla ne molemmat kuuluvat maailman suurkaupunkeihin. Olisiko kulkukoirien kuljeskelu samalla lailla oikeutettua kuin kerjäläisten kädenojentaminen?