Lipsanen & Ruso

Yhteiskunnallinen naivismi, realismi ja skeptisismi

Tänään minua jälleen kerran huvitti se, kuinka tietyn tyyppiset vasemmistolaiset kutsuvat “kriittisiksi” kaikkia niitä mielipiteitä, jotka myötäilevät heidän omaa maailmankuvaansa. Kriittisyyden sijaan kutsuisin heidän yhteiskunnallista näkemystään “naivismiksi”.

Yhteiskunnallisille naivisteille maailma on periaatteessa varsin yksinkertainen ja hallittava. Ongelmina ovat vain pahat markkinavoimat, korporaatiot ja yhteiskunnallinen eliitti. Kun ne saadaan korvattua tiedostavilla voimilla, on maailman ongelmat ratkaistu. Ympäristön saastuttaminen loppuu, kaikki suvaitsevat toisiaan ja markkinavoimat pysyvät kurissa viisaalla sääntelyllä.

Yhteiskunnallisten naivistien pää-äänenkannattaja Suomessa on Voima-lehti.

Yhteiskunnalliset realistit ovat taas niitä, jotka vannovat hyvinvointivaltion ja olemassaolevan yhteiskunnallisen koneiston nimeen. He uskovat valtioon lähes yhtä lujasti kuin naivistitkin, mutta myöntävät ongelmien olevan paljon monimutkaisempia. He ymmärtävät, että erilaisilla toimenpiteillä on myös osin ennalta-arvaamattomiakin sivuvaikutuksia. Monesta naivistista tuleekin vanhemmiten realisti.

Realistien mielestä yhteiskunnallinen järjestelmä ei ole täydellinen eikä sellaiseksi tulekaan. Jatkuvasti tulee uusia ongelmia, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan uusia yhteiskunnallisia toimenpiteitä. Vain harvoin realistit ovat sitä mieltä, että joitakin jo tehtyjä toimenpiteitä olisi purettava, ja silloinkin se tapahtuu yleensä vain ulkoisen paineen alla. Mieluiten realistit paikkaavat ontuvia rakenteita rakentamalla niiden ympärille lisää sääntelyä ja hallintoa.

Yhteiskunnalliset realistit pitävät todennäköisesti enemmistöä kaikissa Suomen eduskuntapuolueissa. Oletettavasti siis valtaosa suomalaisista on joko yhteiskunnallisia realisteja tai yhteiskunnallisesti välinpitämättömiä.

Omaa, ja käsittääkseni myös Ruson, näkemystä kuvaa parhaiten skeptisyys yhteiskuntaa kohtaan (Ruson sanoin valtioepäily). Yhteiskunnallinen skeptikko suhtautuu epäillen siihen, mitä kaikkia tehtäviä yhteiskunnan kuuluu ottaa hoidettavakseen. Skeptikon mielestään suuri, jollei suurin, osa yhteiskunnallisista ongelmista johtuu yhteiskunnallisesta insinöröinnistä. Tilannetta ei siksi lainkaan paranna se, että tehdään systeemistä entistä monimutkaisempi kehittelemällä lisää sääntelymekanismeja.

Skeptisismi ei kuitenkaan ole anarkiaa, sillä skeptikko ei kiellä yhteiskuntaa. Skeptisismin kannattajat vain haluavat, että yhteiskunnan rajat määritellään tarkemmin ja, että järjestelmä pidetään noiden rajojen sisäpuolella. Yhteiskunnallinen skeptikko ei myöskään, ainakaan välttämättä, ole minimivaltiota (minarkia) tai anarkokapitalismia kannattava libertaristi. Skeptikko voi määritellä yhteiskunnan toimialan libertaristia laajemmin, mutta joka tapauksessa nykyjärjestelmään verrattuna selvästi kapeammin.

Yhteiskunnallisen skeptisismin kannatus Suomessa lienee vähäistä. Siksi skeptikot, kuten Ruso ja minä, usein toimivatkin yhteistyössä realistien kanssa. Ainakaan itse en usko, että Suomesta tai Euroopan unionista koskaan tulisi tuollainen rajattu yhteiskunta, mutta ainakin voimme yhdessä realistien kanssa laittaa kampoihin naivisteille ja samalla hillitä realisteja heidän sääntely- ja toimenpideinnossaan. Välillä voimme jopa onnistua sääntelyn purkamisessa, vaikka yleensä sitä tehdäänkin vain, jos kansainväliset sopimukset, unionitason säädöstö tai ulkomainen kilpailu sitä edellyttää.

Keskustelu

Yhteensä 5 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Yhteiskunnallinen naivismi, realismi ja skeptisismi”

  1. Esa Suominen 25.6.2008 klo 9:04:

    Hyvä kirjoitus. Voimaa on arvioitu kriittisesti myös toisella puolella poliittista kenttää. Lauri Holappa kirjoitti Debatissa (2/07) aikoinaan näin:

    “Antikapitalismi voi olla myös kivaa! Voima on oikea valinta sinulle, joka pidät laiskasta ajattelusta ja vasemmistopopulismista. Nuoren identiteettivasemmiston Cosmopolitan.”

  2. paavo ojala 26.6.2008 klo 22:02:

    hyvä kirjoitus.

    itsekin toki toivon, että yhteiskunnan valta määriteltäisiin nykyistä kapeammin, mutta kaikki askeleet on tehtävä hitaasti. valtion säännöstön on oltava nimenomaan ennustettava etteivät tulevaisuussuuntautuneet kansalaiset mellakoi. tulevaisuussuuntautuneet kansalaiset ovat ainoat joista tarvitsee välitttää.

    sääntelysuuntautuneisuus tuntuu olevan niin yleistä nykypoliitikoissa, että jotenkin uskon jonkun äänestystavan evolutiivisesti suosivan sääntelypoliitikkoja.

    lopultakin uskon, että määrittelemänne yhteiskunnallinen skeptikko on pääasiassa sosiaalidemokratiassa kasvanut libertaari, joka ei halua luopua rakenteista ja kulttuurista joka on ollut luomassa hänen lapsuutensa paratiisinomaista yhteiskuntaa. libertaari yhteiskunta olisi tehokas, mutta ei inhimillinen. ja koska emme halua luopua inhimillisyydestä niin vastustamme ron pauleja niinko vastustamme viidakon lakeja

  3. riehuja-känni-sika-matti 28.6.2008 klo 12:22:

    OK kirjoitus, mutta voisit vielä miettiä tarkennusta käsitteiden “valtio” ja “yhteiskunta” käyttöön. Ihmisten vuorovaikutus synnyttää yhteiskunnan, ja valtiolliset instituutiot rakentuvat sen päälle.

    Tarkoittamasi naivisti/realisti kai ajattelee, että valtio on työkalu yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tämä ei tavoita niitä anarkistisempia naivisteja, joiden mukaan kansalaisyhteiskunnasta voi nousta spontaanimpia ratkaisuja yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Tarkoittamasi skeptikot ovat ilmeisesti (ainakin hiukan) skeptisiä myös tällaisen kansalaisyhteiskunnan suhteen. Heidän mielestään yhteiskunnalliset ongelmat voivat lakata olemasta, jos valtio puuttuu vähemmän yksilöiden ja markkinoiden (jotka ovat sinänsä osa yhteiskuntaa) toimintaan. Skeptikkojen ei tulisi puhua yhteiskunnan, vaan valtiollisten instituutioiden rajoista.

  4. Niko Lipsanen 28.6.2008 klo 17:01:

    Hyvä pointti Matilta (mutta miksi käytät kaikkia noita lisämääreitä nimimerkissäsi?).

    Luulen, että käsitesekaannus tässä yhteydessä johtuu ennen kaikkea siitä, että pyrin sivussa referoimaan myös Ruson näkemyksiä. Hän puhuu valtiosta, minä yhteiskunnasta. Yhteiskunta-käsitteellä on nuo mainitsemasi ongelmat, eli se on turhan laaja ja epämääräinen. Valtio taas on toisaalta liian kapea, koska samat ongelmat esiintyvät myös niin kunnallisella kuin toisaalta unionitasolla. Se ei ole pelkkä valtiotason kysymys.

    Ja skeptikot ovat skeptisiä myös sen ns. kansalaisyhteiskunnan suhteen, koska yleensä nuo sieltä tulevat ratkaisukeinot ovat juuri sellaisia, joissa edellytetään jonkin yhteiskunnallisen toimijan (kunta, valtio, EU tai jokin spesifioidumpi julkinen taho) laajempaa puuttumista ihmisten elämään.

  5. Paluuviite: Aiheita (6.5.2009 7:26)