Taloustutkimuksen Eläke-Fennialle tekemässä tutkimuksessa selvitettiin keski-ikäisten naisten elämänlaatua. Tuloksena oli, tuskin ketään yllättäen, että keskeisimpiä asioina elämänlaatunsa kannalta naiset pitivät terveyttä ja perhettä. Työ tuli kolmantena, mutta siinäkään tärkeintä ei ollut palkka, vaan suhde työhön ja työilmapiiri menivät edelle.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun tutkimuksin todetaan, että naisille palkan suuruus ei ole useinkaan erityisen tavoiteltava asia – ainakaan, jos sen takia joutuisi tekemään uhrauksia vapaa-ajan tai työviihtyvyyden takia. Miesten preferenssit ovat tässä suhteessa erilaisia; palkan suuruus on keskeisemmällä sijalla (vaikka niitä ei tässä mainitussa tutkimuksessa kartoitettukaan).
Johtopäätöksenä tästä voi sitten sanoa lähinnä sen, että eiköhän naisjärjestöjen kannattaisi jo lopettaa se iänikuinen ruikutus naisen eurosta. Naiset saavat keskimäärin vähemmän palkkaa, koska naiset preferoivat muita asioita korkean tulotason edelle. Ei se ole mikään tasa-arvo-ongelma. Jos nainen haluaa korkean palkan, mikään ei estä häntä tekemästä sen eteen samoja uhrauksia kuin mitä miehiltäkin edellytetään. Ja monihan niin tekeekin.
Mari R 17.9.2008 klo 20:04:
Eiköhän näissä “naisjärjestöjen ruikutuksissa” ole kyse myöskin siitä, että tehdessään “täysin samanlaisia uhrauksia vapaa-ajan ja työviihtyvyyden takia” kuin miehetkin, naiset saavat miehen euron sijaan palkkaa vain sen 80 senttiä. Eli sama palkka samasta työstä – ja uhrauksista – ei toteudu.
En usko, että vastaavanlaisessa miehille tehtävässä tutkimuksessa palkka nousisi korkeimmalle sijalle siinäkään. Jaksan uskoa, että myös miehet arvostavat työssään sitä, että työ on mielekästä ja työpaikalla viihtyy. Siitä korvauksena he saavat vielä sen (miesten) euron.
JK 17.9.2008 klo 21:11:
Miehet haluavat hyväpalkkaisen työn ja naiset haluavat hyväpalkkaisen miehen. Jälkimmäisestä en ole varma, mutta koska aika moni mies uskoo näin, niin ainakin edellinen on totta. Koska miehet haluavat hyväpalkkaisen työn saadakseen naisen. Koska kaikista elämän asioista miehet preferoivat naista.
Euroista ja ruikutuksen aiheellisuudesta en sano mitään.
Mari R 17.9.2008 klo 21:59:
JK:lle:
Ensimmäisen lauseesi jälkimmäinen osio ei pidä paikkaansa. Jos muu kirjoittamasi pitää, se on ikävää. Paitsi tietysti ajatus ennen ilmoitustasi olla ottamatta euroihin kantaa. Jos se lause on totta, 80 senttiä riittää.
Niko Lipsanen 18.9.2008 klo 1:02:
Mari R, jos et pidä uskottavana, että erot keskimääräisessä palkkauksessa johtuvat eroista keskimääräisissä preferensseissä, niin mistä arvelet niiden johtuvan?
Sellaisiakin arvelujahan on esitetty, että palkkaerot johtuisivat eroista lahjakkuuden jakautumisessa (miehissä enemmän huippuja ja heikkoja, naiset tasaisempia; osoitettu ainakin matematiikan suhteen). Onko tämä mielestäsi uskottavampi selitys?
Vai onko mielessäsi jokin muu selittävä tekijä?
Lasse Pitkäniemi 18.9.2008 klo 5:44:
En muuten ymmärrä ylipäätään miksi puhutaan niin paljon naisten eurosta ja miesten eurosta. Miksei puhuta esim. 170 senttisten miesten eurosta vs. 190 senttisen miesten eurosta, sillä 190 senttiset tienaavat tuntuvasti enemmän? Tai miksei puhuta BMI yli 30 olevan ihmisen eurosta vs. BMI 20-30 olevan ihmisen eurosta, kun kerran BMI 20-30 omaavat tienaavat tuntuvasti enemmän? Tai miksi tuo euro on pidettävä määritelmässä “paljonko henkilö tienaa tunnissa”? Miksei sitä esim. venytetä siihen, paljonko ihminen tienaa elämänsä aikana sillä silloin huomaisimme, että mm. naisen pidemmän eliniän vuoksi miehen euro on naisen 80 senttiä! Vastaavasti voitaisiin miettiä asiaa julkisten palveluiden kannalta sillä naiset käyttävät esim. julkista terveydenhuoltoa yli 3 kertaa miehiä enemmän ja siten julkispalveluiden osalta miehen euro voi olla naisen 40 senttiä!
Tässä “samasta työstä sama palkka”-diagnoosissa myös unohtuu, ettei maailmassa ole olemassa kahta samanlaista työntekijää eli ts. kahta samanlaista työtä (työntekijähän itse osittain määrittää mitä hänen työ pitää sisällään ja miten se toimitetaan), ellei kyse ole jostain äärimmäisen monotonisesta tehtävästä kuten muttereiden kiristämisestä, jossa voidaan ihan objektiivisesti mitata työntekijän ansio. En pidä sitä mitenkään mahdottomana, että miehet keskimäärin osaisivat muokata työtehtävänsä 20 % naisia paremmin (ja siten tienata myös 20 % enemmän) – miehet ovat yleensä kuitenkin työkeskeisempi mm. evolutiivisista syistä.
Viimeiseksi voisin vielä lisätä sen, että miehillä on korkeampi riskipreferenssi ja korkeampi riskipreferenssi yleensä takaa korkeammat – joskin epävarmemmat – tulot.
Jorma 18.9.2008 klo 10:34:
Mari, naisen euro on
97 senttiä:
ruso 18.9.2008 klo 11:38:
Tasa-arvon kannalta “sama duuni, sama palkka”-periaate on keskeinen. Usein toistetun mukaan naisen euro olisi 80 senttiä eli periaate ei toteudu.
Jos väite pitää paikkaansa, tasa-arvoa vuosikymmeniä peräänkuuluttaneet ja työkseen ajaneet ovat epäonnistuneet surkeasti eivätkä ole palkkaansa siis ansainneet – oli se euro sitten kokonainen tai vajaa. Joskus fiilis tosiaan, että fokus työssä kadonnut. Esim silloin kun H&M-katumainokset tai Panu-tyttö nähdään tasa-arvokysymyksinä.
Itse uskon kuitenkin, että tasa-arvotyö on ollut ansiokasta. Hieman etelämpänä ei ole tavatonta, että naisjohtaja oletetaan sihteeriksi. Eräänlainen merkki sekin, milloin missäkin ovat naiset saaneet äänioikeuden. Suomi on mallimaa ja perinnettä on syytä vaalia.
Mitä tuolla naisen euro 80 senttiä -väitteellä sitten tarkoitetaan? Jos se todella pitää paikkaansa – mikä olisi skandaali – ja uskotaan tasa-arvotyön keskittyneen tarmokkaasti olennaiseen, niin ilmeisesti ongelma ei ole niin yksiselitteinen. Niinpä “sama suuni” ymmärretäänkin monella tavalla:
1. Sama duuni = sama tehtävänimike
Vaikea kuvitella, että palkat eroaisivat
2. Sama duuni = samat tehtävät (mutta esim eri nimikkeillä)
Työnjohtokysymys. Moraalisesti rapauttavaa, että joku saa vähemmillä tai samoilla ansioilla enemmän. Vaikea kuvitella ainakaan yksityisellä sektorilla suureksi ongelmaksi (organisaation kyky tuottaa viivan alle plussaa niin keskeistä).
3. Sama duuni = samantasoinen duuni (eri aloilla)
Uravalintakysymys. Ketään ei kai pakoteta millekään alalle. Ne jotka vetoavat naisvaltaisten alojen palkkakuoppaan tulevat esittäneeksi kolme naista loukkaavaa väitettä:
-on aloja, jotka luonnostaan naisvaltaisia (eli sukupuoli olisikin olennaista !?!?)
-naiset kykenemättömiä järjestäytymään etujensa ajajina
-nainen on kyvytön tekemään rationaalisia uravalintoja (jossa palkka siis yksi kriteeri)
Vaihtoehto 3 ehkä relevantein. Ajatus lienee, että yhteiskunnassa valtarakenteita, joiden seurauksena epätasa-arvoa. Nuo piilorakenteet on siis paljastettava ja ongelma hoituu. Siksi nuo paljastavat mainoksetkin ovat ongelma.
Näissä selityksissä on aina tökkinyt, että nuo piilorakenteet ovat kovin piilossa. Niissä tulee salaliittoteorialeima. Niiden kautta kaikesta tulee tasa-arvokysymyksiä ja kaikki empiiriset tosiseikat alkavat tukea teoriaa (kuten tähtikuviot horoskooppeja).
Jäljelle oikeastaan jää vain historiallinen argumentti. Naisten asema ei tosiasiallisesti aina ole ollut vahva ja siis on historiallisia omituisuuksia (kuten naisvaltaisten alojen palkkakuopat) ja siten historiallisia vääryyksiä (joiden oikaisemiseksi perustellaan mm positiivista syrjintää).
Niinpä sukupuolikysymys muuttuukin sukupolvikysymykseksi. Perstuntuma otoksenani oma (siis ikäpolveni) ystäväpiiri. Aito fiilikseni tällä vajaalla otoksellani on, ettei sukupuoli ole ura-/palkkakysymyksissä kovinkaan merkitsevä seikka.
Jorman lähde tukee näppituntumaani.
e.e.maa 18.9.2008 klo 12:24:
Ei saa unohtaa vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksia, jotka vieläkin jakautuvat epätasaisesti – rasittaen lähinnä äitien työnantajia. Moni työnantaja pitää edelleenkin riskinä palkata kolmekymppistä, juuri naimisiin mennyttä, lapsetonta naista. Kun taas monelle miehelle se on parasta aikaa hakea työtä.
Loppujen lopuksi työn(kin) hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Ja niin kauan kun kaikkia vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksia ei jaeta täysin tasan, ovat naiset jo lähtökohtaisesti huonommassa asemassa palkkaneuvotteluissa.
ruso 18.9.2008 klo 13:17:
e.e.maalta hyvä huomio. Toinen käytännöllinen epäkohta nähdäkseni, ettei aviopuolisojen eläkekertymää jaeta 50/50. Esim yksinhuoltajaksi jääneen koti-isän/-äidin kohtalo ei ole mairitteleva: ensin tiiminä on päätetty työnjako, mutta vain toinen korjaa yhteisten vuosien hedelmän.
Niko Lipsanen 18.9.2008 klo 13:59:
Vanhemmuuskysymyksestä ja naisista riskityöntekijöinä olen tässä blogissa kirjoittanut aikaisemminkin:
http://www.domnik.net/blogi/index.php/2006/12/naiset-patkatyo/
Siellä asiaan on esitetty ratkaisumallikin.
Mari R 18.9.2008 klo 15:37:
Niko Lipsaselle:
Otin kantaa nimenomaan ajatukseen ”sama duuni sama palkka”, en siihen, että keskimääräisesti miesten palkat ylittävät naisten. Tuolle ilmiöllehän onkin olemassa monta selittävää tekijää.
En allekirjoita Lasse Pitkäniemen ajatusta siitä, että palkkaus olisi täysin persoonakeskeinen tai että miehet pystyisivät muokkaamaan työtehtäviään paremmin niin, että palkkaero tuolla selittyisi. Palkkauksen määritys tapahtunee kuitenkin erityisesti työtehtäviin ja vastuisiin liittyen, ei niinkään työntekijän ominaisuuksiin perustuen. Työntekijän onni/ongelma on siinä, selviytyykö hän tehtävistään helposti vastuiden suorittamista tukevien ominaisuuksiensa avulla vaiko vaikeamman tien kautta. Tämä toki Pitkäniemi mainitseekin.
Uskon, että miesten ja naisten palkkaerot (”sama duuni sama palkka”-ajatuksella) selittyy asenteilla, historialla ja osittain myös e.e.maan mainitsemalla vanhemmuuden kustannusten jakautumisella, jossa onneksi on otettu pieni askel niiden tasoittamiseksi, vaikka harppausta odotetaankin.
Mutta uskonko lahjakkuuden jakautumiseen palkkaeroja selittävänä tekijänä? Hmmm…no en heti.
Niko Lipsanen 18.9.2008 klo 16:28:
Mari R, antaisitko esimerkkejä niistä samoista duuneista, joista ei makseta samaa palkkaa.
Jorma 18.9.2008 klo 18:51:
Mari R, annoin viitteen tutkimukseen jossa osoitetaan vääräksi hokema “naisen euro on 80 senttiä”. Onko mielestäsi oikein jatkaa vääräksi osoitetun hokeman toistamista?
On selvä että nuori nainen kärsii työnantajan suuremmasta riskistä palkata nuori nainen. Mutta täysin vastaavasti työnantajalla on riski palkata nuori mies joka ei ole suorittanut asevelvollisuutta. Jostain syystä yksikään tasa-arvoa ajava elin ei ole puhunut tästä hiiskaustakaan.
Naisten ongelma => tasa-arvo-ongelma.
Miesten ongelma => miehen oma ongelma.
Mari R 18.9.2008 klo 21:38:
Jonkun tietyn alan esiin nostamisessa ei ole mieltä, koska melkein kaikissa näkemissäni palkkavertailuissa tuo ero naisten ja miesten välillä lähes alalla kuin alalla toteutuu. Näihin eroihin on toki tuollaisessa tarkastelussa olemassa montakin selitystä. Vahvistuksen palkkaerojen todellisesta olemassaolosta saa siten vain, kun sen organisaatiossa konkreettisesti kohtaa.
”Sama duuni sama palkka” ei toteudu täysin naisten ja miesten välillä, mutta ei se toteudu myöskään samaa sukupuolta olevien kesken. Tärkeintä kai, että itse on palkkaansa tyytyväinen, jolloin vertailuun ei ole tarvetta.
Jorma: vääräksi todistettujen hokemien toistamista ei ole syytä jatkaa.
Niko Lipsanen 24.9.2008 klo 19:30:
Tutkimus: Naisten pieni palkka osin oma valinta (Kauppalehti 24.9.08)
Perho 15.7.2009 klo 12:24:
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2009/07/24116
Niko Lipsanen 15.7.2009 klo 17:21:
Perhon linkittämästä uutisesta:
Eli erot johtuvat naisten tekemistä valinnoista. Vastaavalla tavalla toimiva mies saanee vastaavan verran pienempää palkkaa myös. Mitään palkkasyrjintää tämäkään tutkimus ei ainakaan uutisoinnin perusteella osoittanut olevan olemassa. Naisen euro on edelleen euro.
Niko Lipsanen 22.7.2009 klo 12:30:
Kirjoitin tuosta Perhon viittaamasta TU:n selvityksestä oman merkintänsä:
Toimihenkilöunioni ja naisen palkka
Anni 12.8.2009 klo 21:31:
Lainaan tähän nyt Liza Marklundin ja Lotta Snickaren kirjasta ‘Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan’: “Jos naiset valitsevat kotiin ja lapsiin panostamisen, se ei ole söpöä ja fiksua. Se on silkkaa eloonjäämistrategiaa.”
“Jos mahdollisuudet päästä eteenpäin ovat hyvin pienet, myönteinen strategia on päättää, ettei haluakaan päästä eteenpäin.”
Tämä ihan vaan tällaisena ajatusten herättäjänä, en ole välttämättä kirjan kanssa kaikesta aivan samaa mieltä, mutta mielestäni kuvio on paljon monimutkaisempi, kuin annat ymmärtää. Uraa tekeviin naisiin suhtaudutaan edelleen eri tavalla kuin uraa tekeviin miehiin, naisen ei ole yhtä helppo edetä kuin miehen, vaikka hän sitä haluaisikin ja vaikka kyvyt ja koulutus siihen riittäisivätkin. Varmasti osa naisista haluaa panostaa mieluummin kotiin ja lapsiin, mutta tuskin kaikki nyt sentään.
Niko Lipsanen 11.12.2009 klo 16:29:
Naisjohtaja naisten matalapalkoista: urbaanilegendaa (KL 10.12.09):