Jääräpolitiikassa ei edes yritetä ymmärtää poliittisen vastustajan näkökantoja. Tuoreimpana esimerkkinä Rauhanpuolustajat arvostelevat Ahtisaarta. Presidentin myönteinen Nato-kanta kismittää järjestöä.
Ahtisaari ei tietenkään ole kaiken arvostelun yläpuolella. Tästä huolimatta Rauhanpuolustajien ajattelun vaihtoehtona on ajatella Ahtisaaren olevan rauhantyössä kohtuullisen ansioitunut, jolla saattaa olla jonkinasteista näkemystä rauhanneuvottelujen arjesta ja todellisuudesta. Lopputuloksena ei näin tarvitse olla kanta, jonka mukaan myönteinen Nato-kanta on vastakkainen ansio saavutuksille rauhantyössä, kuten Rauhanpuolustajat näyttävät ajattelevan.
En puhu sokean auktoriteettiuskon puolesta. Nobelin saavuttaneen kanssa saa olla eri mieltä ja pitääkin olla, jos sitä todella on. Jääräpolitiikka vaan on eräänlaista pöyhkeyttä, jossa kyseenalaistetaan vastustajan tarkoitusperät. Lopputulos on epäuskottava ja jotenkin koominen.
Parempi strategia on yrittää antaa vastakkaisille näkemyksille ansiota ja päätyä niistä huolimatta vastustamaan – terävin argumentein tietysti. Yleisesti ottaen jääräpolitiikkaa tehokkaampaa on pyrkiä suopean tulkinnan politiikkaan. Ahtisaaren Nato-kannan tapauksessa tämä tarkoittaa yritystä ymmärtää, miten Nato-jäsenyys mahdollisesti tukee rauhantyötä.
Ylimielinen jääräpolitiikka on myös ilon pilaamista. Kannattaako marista hetkellä, jolloin kaikki muut iloitsevat? Viesti ei ole tehokas, jos sen omaksumalla tulee samaistaneeksi itsensä ilonpilaajiin.
Timo Riitamaa 22.10.2008 klo 13:23:
Luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat, mutta kyse on kai yksinkertaisuudessaan siitä, että Nato on sotilasliitto.
Rauhanpuolustajien lähtökohta taas kai nykyään* on se, että kaikenlaiset pyssyt on pahasta ja sotaan varustautuminen ei ole hyvää rauhanedistämistä.
* ennen idän rauhanohjukset olivat ok 😉
Sitä eivät kai useimmat Naton kannattajatkaan kiistä, että Naton myötä Suomen puolustusmenot kasvaisivat. Rauhanjärjestön näkökulmasta on varmaan vähän hassua, että rauhannobelisti kannattaa sotilasmenojen kasvattamista.
Tietenkin olen tässä vaarallisilla vesillä kun perustelen sellaisen järjestön kantoja, johon en kuulu, jonka kannanmuodostusta en ole seurannut ja jonka kanssa en ole kaikesta samaa mieltä.
Jaakko Helleranta 22.10.2008 klo 17:51:
Hyvä kommentti. Itsellä on viime aikoina ollut tutkalla USA:n pressanvaalit joista muhun on kolahtanut Obaman “… but we should be able to respectfully desagree” -ajattelu.
Mitä Suomen puolustuspolitiikkaan ja natoihin sun muihin kansainväliseen turvallisuuspolitiikkaan liittyviin tulee, niin pari pointtia, jotka ovat viime vuosina tulleet useammankin kerran mieleen:
1) On vähintäänkin hieman naivia ajatella, ettei rauhan_puolustukseen_ voi kuulua armeijaa/sotajoukkoja/ valmistautumista sotilaalliseen konfliktiin eli siihen huonoimpaan vaihtoehtoon. Tässä omasta mielestäni muuten myös vissi ero puolustusvoimien ja “armeijan” välillä (defence forces vs. military).
2) Jos ollaan niin kauhian paljon rauhan ja maailmanrauhan puolesta ja tunnustetaan edellinen, niin tästä seuraa, että olisi vähintään kohtuullista huomioida myös maailman huonoimmassa asemassa olevat ihmiset, jotka eivät itse voi turvautua. Siispä rauhanturvaoperaatiot ja myös muut tiettyjen pelisääntöjen puitteissa tapahtuvat “hyvyyttä” edistävät sotilasoperaatiot.
… ja nyt kun muistellaan vaikkapa 90-lukua ja Balkanin tapahtumia, niin itseäni eurooppalaisena hävettää. Ja maailman kansalaisena hävettää monella muulla alueella (vaikka Sudan, ym.). … Ei voida ryntäillä ympäriinsä, mutta täytyisi kyllä selvästi paremmin, lue: vakavammin ja myös jossain määrin enemmillä reursseilla käydä taklaamaan muuallakin kuin kotitontilla olevia konflikteja. Tai edes hieman vakavammin ryhtymään toimiin, jolla niitä voisi estää tulevaisuudessa (0.7%, anybody?).
3) Nato nyt sattuu olemaan the organisaatio, jolla olla kykyä toimia nähtävissä olevassa tulevaisuudessa. Juu, juu – onhan se kylmän sodan oloihin rakennettu organisaatio, ja onhan USA tietysti suuri saatana – mutta kuitenkin ainoa toimija joka, no, toimii.
… Vakavampaa ja monitahoisempaakin analyysiä voi tietysti harrastaa.
Jaakko Helleranta 22.10.2008 klo 17:55:
BTW. Eero Holmilan blogikommenteissa tuli hyvä vinkki wordpressin kommenttien tarjoamiseksi lukijoille sähköpostilla.
via http://snipurl.com/wordpressemail [www_eeroholmila_fi]
Niko Lipsanen 23.10.2008 klo 2:38:
Kiitoksia vinkistä. Syötteenähän ne ovat jo saatavilla, jos lisää blogipostauksen urliin “feed/” (tai alareunan kommentit-linkistä saa kaikki blogiin tulevat kommentit syötteenä). Mutta otetaan tämä vaihtoehto harkintaan sitten samalla, kun blogin suuri ulkoasu-uudistus lopultakin toteutuu.