Lipsanen & Ruso

Valiokunnat yleisölle avoimiksi

Vaalirahoituskohun jälkeen kunnallisvaalien rahoitusilmoitukset on jätetty varsin tunnollisesti. Hesarin Hanna Kaarto tulkitsee (HS 30.12.2008) ilmoituskulttuurin kuitenkin suorastaan avoimuuden pilkaksi.

Näin siksi, että monien rahoittajien ilmoitetaan avittaneen ehdokastaan himpun verran 1000 euron ilmoitusrajan alittavalla summalla. Olisihan se tietenkin nastaa, että jokainen voisi kantaa värejään estoitta. Toisaalta oikeus anonyymiin tukemiseen voidaan katsoa vaalisalaisuuden jatkoksi ja siten tärkeäksi vaaliperiaatteeksi.

Vaalirahoituskohussa sekoitettiin iloisesti rahan valta ja poliittinen vastuu. On varmasti totta, että rahoittaja olettanee tulevansa kuulluksi paremmin päätöksenteossa. Päätöksentekijän vastuu ei kuitenkaan häviä. Seuraa poliitikko rahoittajansa mielipidettä tai ei – kauniimmin sanottuna on hän samaa mieltä tämän kanssa tai ei – kantaa hän yksin vastuun JAA-/EI-äänistään. Loppujen lopuksi on sama, mistä hän ajatuksensa saa. Äänestäjän tehtäväksi jää pohtia, onko hän samaa mieltä.

Otetaan esimerkki. Opin viime kesänä, että B-korttini päivittäminen moottoripyörällä ajon oikeuttavaksi AB-kortiksi maksaa reilut 700 euroa. Hinta pitää sisällään teoriatunteja, ajoharjoittelua ja inssin. Mielestäni käytännön ajoharjoittelun olisi vanhalle pohjalle pitänyt riittää. Autokoulut ovat mestarillisesti lobanneet tyhjänpäiväisiä vaatimuksia lainsäädäntöön (B-korttivaatimukset jo 90-luvun puolivälissä olivat liioittelua) ja varmistaneet näin kasvavat tulot.

Epäilemättä autokoulut rahoittavat myös poliitikkojen kampanjoita. Entä sitten? Jos olen ajokorttisäädöksistä eri mieltä ja katson asian kynnyskysymykseksi, tulee minun äänestää lisäsäädösten vastustajaa. Jos olen samaa mieltä, katson autokoulujen aktiivisuuden asiassa hyväksi. Niin tai näin, vaalirahoituspohja on sivuseikka. Kuten yliopistojen peruskursseilla opetetaan, argumentti (esim ajokorttisäädösten tiukentamiseksi) tulee erottaa esittäjästään (esim autokoulujen lobbaamisesta).

Vaalirahoitusilmoitukset antavat riittävän pohjan yleiskuvaan siitä, onko päätöksentekijä rahoittajiensa marionetti vai seuraako hän, kuten pitäisi, kunniaansa ja omaatuntoansa. Nähdäkseni vanha 1700 euron ilmoitusrajakin olisi riittänyt.

Sen sijaan avoimuutta voidaan edistää paremmin lisäämällä mahdollisuuksia seurata poliittista kannanmuodostusta. Nyt puoliysin uutiset ilmoittavat virallisen kannan hallituksen esityksenä, jonka täysistunto nuijii pöytään. Teatteriin kuuluu opposition räksytys ja hallituspuolueiden edustajien puolustus. Mediatilasta loput käytetään poliitikkojen yksityiselämän vatvomiseen. Epäselviksi jäävät mm eduskuntaryhmien välinen ja sisäinen dynamiikka, kunkin poliitikon todellinen vaikutusvalta, erilaisten mielipiteiden nyanssit ja asioiden valmistelu valiokunnissa.

Eduskuntatyön ja poliittisen kannanmuodostuksen arkea voidaan hiukan raottaa avaamalla valiokuntien kokoukset yleisölle. Malli on jo olemassa: Euroopan parlamentti.

Keskustelu

Yhteensä 2 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Valiokunnat yleisölle avoimiksi”

  1. sampsa 31.12.2008 klo 14:15:

    Minäkään en näe yksityistä vaalirahoitusta ongelmana, mutta on hyvä että poliitikot joutuvat nyt keräämään varoja edes hieman laajemmalta kannattajaryhmältä kuin ennen. Ehkä se saa heidät kuuntelemaan myös vähävaraisempien poliittisten kuluttajien ääntä.

    Jos ajatusta vie eteenpäin niin puoluetuen voi katsoa haittaavan poliitikkojen herkkyyttä kuulla kannattajiensa mielipiteitä.

    Missä ihmeessä kansanedustajat joisivat kahvia ja lukisivat iltalehtiä jos valiokuntien kahvitteluhetketkin olisivat julkisia! Joku raja hei, valiokuntakahvittelu on kuitenkin merkittävin osa edustajien työtä.

  2. Paluuviite: Yksi ääni, yksi lahjoitus? « Ajatuksia ensimmäisestä maailmasta (31.12.2008 15:17)