Lipsanen & Ruso

Hyväuskoisia uunoja, ei tuomiopäivän guruja

Ostin toissa päivänä Minin, vanhan brittiläisen kaunottaren. Setäni varoitteli etukäteen, mutta myönsi tällaisia autoja ostettavan tunteella, ei järjellä. Näen jo hänen heristelevän sormensa, mikäli autoni laukeaa vanhojen brittiläisten tapaan.

Villeinä opiskeluainoina kävin usein mummon herkuilla. Joskus aamuisin olo ei ollut parhain. Mummon sanat kaikuvat vastaavina aamuina edelleen: “illalla hilpeenä kaljoo, aamulla kalpeena hiljoo”.

Talouskriisi painaa. Lööpit toistavat lomautusuutisia. Asuntokauppa ei käy. Tulevaisuus huolestuttaa. Jotkut viisastelijat ovat sanoneet, että tuleva kriisi oli tiedossa.

“Mitä minä sanoin” toistuu kaikissa kolmessa tapauksessa.

Huonon manaajat ärsyttävät. On helpompaa olla pessimisti kuin optimisti. Tuomiopäivän ennustaminen on psykologisesti kannattavaa. Vain myönteistä ennustava voi hävitä.

Jos nimittäin pessimistinen ennuste menee pieleen, se hautautuu hyviin uutisiin, eikä kukaan sitä muista. Jos se taas osuu kohdilleen, mahdollisesti voittaa gurun viitan. Myönteisen annustaminen on vaikeampaa, koska riskinä on hyväuskoisen uunon maine.

Politiikka kaipaa mieluummin rakentajia, kuin ainaisia valittajia, siis mieluummin hyväuskoisia uunoja kuin tuomiopäivän guruja. Miksi?

Hyvää ennustavalla on maine pelissä. Myönteinen viesti velvoittaa. Näin myönteinen ennuste on toivon mukaan itseään toteuttava. Pään pudistajan ei tarvitse kuin pudistaa päätään ja odottaa touhun menevän pieleen.

Keskustelu

Yhteensä 4 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Hyväuskoisia uunoja, ei tuomiopäivän guruja”

  1. Pasi 18.2.2009 klo 20:14:

    Tuota, ymmärsinköhän ihan oikein. Tarkoitatko, että tuomiopäivän tulo johtuu siitä, että jotkut ovat sitä oikein menneet ennustamaan?

  2. Ruso 18.2.2009 klo 22:05:

    En tarkoittanut tätä ja se olisi oikeastaan toinen aihekin.

    Hieman toisin sanoin se, mitä tarkoitin: myönteiset ennusteet perusteluineen (siis kritiikin huomioiden ja pään pensaaseen työntämisen välttäen) ovat mielestäni mielenkiintoisempia kuin aina helpot tuomiopäivän ennusteet tyyliin “pieleen menee kuitenkin”.

    Sikäli tulkintasi ymmärrettävä, että jos yleisasenne pessimistisen luovuttava, sen varmemmin pieleen tosiaan menee. Esim väite “rauha on mahdollinen Lähi-Idässäkin” tulee sanoneeksi “jotain on tehtävissä”, kun taas “ei sinne koskaan rauhaa tule” ei ole maailman kannustavin lähtökohta.

    En allekirjoita kuitenkaan tulkintaasi, koska esim ikuisesti jatkuvan sodan ennustamisesta huolimatta Lähi-Itään voi tulla rauha (ja sama yleistäen koskien pessimististen ennustusten ja toteutuneen suhdetta). Lisäksi en minä nyt sentään pessimistejä syyttäisi konflikteista, kriiseistä tai muusta masentavasta.

  3. e.e.maa 19.2.2009 klo 13:28:

    Tuomiopäivän ennustajat ovat tärkeitä, kunhan he samalla esittävät vaihtoehdon nykymenolle.

    Kuka viisas sanoikaan, että ”Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen”? Väitän, että mitä nuorempi ennustaja, sitä vaikeampaa se on.

    Esimerkkiäsi lainaten: Mummosi olisi varmasti voinut todeta liiallisesta kaljanjuonnista aiheutuvat seuraukset sinulle myös ennakkoon. Tätä noudattamalla aamukankeutesi olisi ollut pelkästään sitä iloista nuorenmiehen viriiliyttä, eikä krapulasta johtuvaa äkkinäisten liikkeiden välttelyä. Nyt tämä on valjennut meille 30+ vuotiaille (vai pitäisikö sanoa 40-) lukuisten kokemusten myötä… ikään kuin uutena oivalluksena.

    Nousuhumala ja krapula ovat hyviä vertauksia talouteenkin. Yksikään nousukausi ei ole jatkunut ikuisesti. Vaikka tämän on jokainen voinut kirjoista lukea, niin jostain syystä se pitää kokea itse (pariin kertaan) ennen kuin uskoo.

    Ensimmäisessä työpaikassani 1990-luvun lopussa oli kohta eläkkeelle jäävä toimitusjohtaja. Elettiin it-kiimaa kovimmillaan. Hänen vakaan ja maltillisen kasvun strategia tuntui minusta todella kuivalta. Opiskelukavereitani oli samaan aikaan töissä yrityksissä, joiden omistajat ostelivat Lamborghineja. Ehkä tämä meidän toimari oli kärsinyt jo tarpeeksi monta krapulaa, ja tiesi että puolenyön jälkeen kannattaa ottaa muutama vesilasillinen. Itse olisin tilannut kierroksen salmareita.

  4. Heikki Ruso 24.2.2009 klo 16:15:

    Setä haluaa pysyä nyt arkirealismissa ja todeta, että yleensä elämässä kokemuksen karttuessa sitä tahtoo viisastua ja se usein tarkoittaa varovaisuutta ja ehkä myös kyynisyyttä. Se rajoittaa valitettavasti toimintaa ja luovuutta, mutta minkäs teet. Muuten olen vielä sitä mieltä, että LUCAS (englantilainen autosähkölaitemerkki ) oli hyvä apostoli, mutta sähköstä hän ei tiennyt mitään.