Lipsanen & Ruso

Uusi yliopistolaki

Hallitus antoi 20.2.2009 esityksensä uudeksi yliopistolaiksi. Ideana on vahvistaa yliopistojen autonomiaa. Esityksen muu sisältö juontuu tästä ajatuksesta. Kuten Opetusministeriö asian ilmaisee:

“Lakiuudistus lisää yliopistojen omaa päätösvaltaa vähentämällä valtionhallinnon yliopistoihin kohdistuvaa ohjausta. Yliopistoja ei siis enää kehitetä osana valtionhallintoa, vaan tutkimuksen ja opetuksen näkökulmista.”

Kuten tavallista, opiskelijat olivat jälleen barrikadeilla. Vastustuksen perusväite totutusti kuului, että liike-elämä ottaa akateemisen älynharjoituksen valtaansa, akateeminen vapaus kärsii ja yliopistolaitos rappeutuu. Muutama huomio.

1) Yhdysvalloilla on monen muun lisäksi myös akateeminen ylivalta. Kuten tiedämme, siellä yksityinen raha jyllää. Oli USA:n korkeakoulujärjestelmästä mitä mieltä tahansa, sen esimerkki osoittaa, ettei yksityisen rahan tarvitse viedä akateemiseen rappioon. Päinvastoin. Tutkijat usein himoitsevat rapakon taakse. Siellä saa työskennellä rauhassa.

2) Mikä siinä julkisessa rahassa on autuaaksi tekevää? Kommunistisen vallan yliopistot olivat taatusti julkisesti rahoitettuja. Järjestelmän yliopistot eivät varmasti kritisoineet virallista totuutta. Taloudellisessa talutusnuorassa on riskinsä vapaalle tieteelle, mutta poliittinen talutusnuora lienee sittenkin vaarallisempi.

3) Äärimmilleen vietynä autonomisen yliopiston hallinnollisiin ratkaisuihin ei pitäisi lailla lainkaan puuttua. Yliopistojen “track record” hallintonsa pyörittämisestä ei ole kuitenkaan välttämättä kaikista parhain. Jokainen tiedekuntaneuvostossa tai konsistorissa istunut voi todeta “viisauden ystävien” säännönmukaisen nurkkakuntaretoriikan: “meidän laitoksella sitä tai tätä…” tai “meidän alallamme sitä tai tätä…”.

Lain määräämät yliopistohallituksen ulkopuoliset jäsenet ja muut yksityiskohdat puuttuvat juuri tähän. Jos taloudellisen autonomian myötä aikustuva yliopistoyhteisö kykenee valitsemaan hallitukseensa vain akateemisia nollia, niin se ei autonomiaansa ansaitse. Kenties hallituksen kokoonpanoa koskevaa yksityiskohtaa ei olisi koettu edes tarpeelliseksi, jos edes joskus kansleriksi olisi valittu muu kuin hallintotehtäviinsä kyllästynyt rehtori: ulkopuolinen olisi ollut tässä melkoinen resurssi.

Jos sisäsiitoksilla halutaan kuitenkin jatkaa, uusi laki antaa tähänkin mahdollisuuden. Dosenttien virat lakkaavat, jolloin dosenttiarmeijasta tulee lain määräämän yliopistoyhteisön ulkopuolinen.

4) Uusi yliopistolaki on eräänlainen hybridimalli. Julkinen tehtävä (kuten vanhassa laissa) tuo julkista rahaa, hintanaan muutama hallinnollinen reunaehto. Touhun saa kuitenkin pyörittää itse hakien myös yksityistä rahaa. Parhaimmillaan sekoitus tuo riippumattomuutta suhteessa molempiin.

Kaiken kaikkiaan odotan sitä hetkeä, kun valtioliput lasketaan yliopistojen saloista (oletan että niin tehdään). Ei ole yliopisto enää kirkon tai keisarin tai valtion armollisuuden varassa, vaan se voi itsenäisempänä katsoa eteensä – uteliaana ja kriittisenä, kuten sen parhaimpien perinteidensä mukaisesti kuuluu.

Keskustelu

Yksi kommentti tai paluuviite kirjoitukseen “Uusi yliopistolaki”

  1. Paavo Ojala 8.3.2009 klo 20:20:

    Yliopistojen voima on muodollisissa pätevyyksissä. Sillä on niiden tarjoamiseen yksinoikeus. Järkevämpää olisi toki tehdä kaikista muodollisista pätevyyksistä testeillä saavutettavia, ilman että osallistumine yliopistojen usein kehnoon opetukseen olisi vaatimuksena.

    Valtiolippuja ei yliopistoista tulla laskemaan, koska heti kun valtio alkaa vetäytyä muodollisten pätevyyksien tarjoajan roolista, niin yliopisto- ja opiskelumaailma muuttuvat niin paljon, että nykymuotoisia yliopistoja tuskin tulee enää olemaan.

    Yliopistossa tällä hetkellä parasta itselleni on ilmaiset oikeudet tieteellisiiin aineistoihin internetissä. paljon yliopisto joutuu maksamaan näistä opiskelijaa kohden ja miten voisin saada samat edut myöhemmin kun en enää ole opiskelija
    .