Lipsanen & Ruso

Tapaus Mitro Repo

Ortodoksinen kirkko suhtautuu nuivasti Mitro Repon eurovaaliehdokkuuteen. Papiston jäsen ei kuulemma saisi osallistua poliittiseen toimintaan.

Ymmärrän, ettei maallista ja taivaallista haluta sekoittaa. Kirkon kannan tekee ongelmalliseksi sen itsensä kuuluminen toiseen valtiollisista uskonnoista. Kirkon omat teot ja sanat ovat siis ristiriidassa, vaikkei teot sinällään sanoja kumoakaan.

Niinpä kannustakin Ortodoksista kirkkoa joko pyrkimään ekumeeniseen valtiokirkkoon tai vaikenemaan pappinsa vaaliehdokkuudesta.

Keskustelu

Yhteensä 4 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Tapaus Mitro Repo”

  1. Niko Lipsanen 30.4.2009 klo 18:34:

    En nyt ymmärrä, missä ongelma. Onhan noita rajoituksia poliittiseen toimintaan osallistumisessa myös upseeristolla ja joillakin korkeilla virkamiehilläkin. Onko ortodoksisen kirkon kanta jotenkin sitten ristiriitaisempi?

  2. ruso 30.4.2009 klo 23:29:

    Huomioni perustui oletukseen, että nuivan suhtautumisen takana ajatus, jonka mukaan taivaallisten asioiden sanansaattajan ei kuulu sotkeutua maallisen vallan kotkotuksiin. Ristiriita tekojen ja toiminnan välillä, kun valtiokirkkona jo siihen sotkeutunut.

    Virkamiehiin ja upseereihin ei nähdäkseni vertaudu, koska heidän nimenomaisena tehtävänä palvella kulloinkin hallitsevaa poliittista valtaa väriin katsomatta. Uskonnot ideologioita, joiden järjestäytymisen vapautta edelliset palvelevat.

    Virkamiesten rajoituksista en ollut edes tietoinen ja olenkin aiemmin näillä sivuilla toivonut virkamisten voivan osallistua enemmän. Rajanveto upseereihin hyvä, sillä aseellisen vallan hyvä olla aina alisteisessa suhteessa (ks teksti maltillinen pasifismi).

    Puhtaasti viranhoitonäkökulmasta kysymyksesi on tietty mielekäs ja oikeaan osuva. Tosin tällöinkin edelleen kysymys valtion ja kirkon ongelmallisesta suhteesta sekulaarissa yhteiskunnassa (ks Valtio ja kirkko: ottakaa avioero!).

  3. Lassi 4.5.2009 klo 8:48:

    Historiankirjoja lukiessa huomaa kuinka valtio ja kirkko ovat aina kulkeneet käsi kädessä. Jopa entisessä Neuvostoliitossa loppujen lopuksi Ortodoksinen kirkko ja valtio olivat yhteistyössä keskenään. Tähän on ihan ymmärrettävä selitys: Valtiolle kirkko on kansakuntaa koossa pitävä voima ja siten kirkko kasvattaa valtakunnan mahtia. Kirkolle (sen työntekijöille) taas yhteistyöhalukas valtio antaa mahdollisuuden vakaaseen ja turvattuun tulevaisuuteen.

    Näin ajatellen kirkon palvelija on hyvin lähellä valtion palvelijaa ja siten Isä Mitron toiminta on hyvin ymmärrettävää.

    Tällaisella toiminnalla ei kuitenkaan ole juurikaan mitään tekemistä valtioepäilijä Jeesuksen touhujen kanssa.

  4. Unto Muumilainen 8.5.2009 klo 13:56:

    Kiukkuiset piispat tulevat tehneeksi hyvää vaalityötä Mitrolle: mieshän on nyt joka päivä uutisissa! Änkyrä valtakunnanpehmo ei sovi piispojen kuvaan hyvästä papista. Hänestä halutaan eroon, ja tällä menolla päästäänkin – Mitro ja hänen Alfa Romeonsa lähtevät äänivyöryllä Brysseliin.