Lipsanen & Ruso

Ei mitään asiantuntijoita

Viime aikoina vaalien muotina on ollut ehdokkaiden markkinointi milloin minkäkin alan “asiantuntijoina”. Heitä ei kannata kuitenkaan äänestää, ainakaan pelkästään asiantuntija-argumentilla. Miksi ei?

1. Akateeminen asiantuntemus: Yhtä perinteisistä asiantuntemuksen lajeista voitaneen kutsua akateemiseksi asiantuntijuudeksi. Loppututkinto ei johda ammattiin, vaan jonkin ajattelun alueen kysymysten ja keskustelun tuntemiseen. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että asiantuntijalla on ratkaisuehdotuksia poliittisiin kysymyksiin. Ongelmien tuntija ei välttämättä ole ratkaisija.

2. Insinööriasiantuntemus: Rakennusinsinööri ymmärtää talonrakennuksen päälle. Laivainsinööri laivanrakennuksen. Vivunkääntäjä osaa kääntää vipua ja napin painaja painaa nappia. Luottamustoimessa kysymysten kirjo on kuitenkin niin laaja, ettei fakki-idiotismi auta. Yhden mekanistisen opin sijaan luottamustoimeen tarvitaan luottamuksen ansaitsevaa ajattelijaa.

3. Virkamiesasiantuntemus: Paperia tulee, paperia menee ja virkamies laittaa puumerkkinsä siinä välissä. Liukuhihna pyörii ja virkamiehen tehtävä on pyörittää omaa ratastaan: valmisteltava kokouksia ja purettava niitä. Prototyyppivirkamies on prosessien asiantuntija, päätöksenteon ja laillisuuden tuki ja turva. Muoto ei kuitenkaan korvaa sisältöä, sen tärkeydestä huolimatta.

Näin ollen asiantuntemus minkä sorttisena tahansa ei kerro yhteiskunnallisesta näkemyksestä vielä yhtään mitään. Sen sijaan akateeminen asiantuntemus voi antaa jotain valmiuksia sellaisen luomiseksi, insinööriasiantuntemus voi auttaa jossain yksittäiskysymyksessä ja virkamiesasiantuntemus voi auttaa näkemyksen läpiajamisessa. Nämä ei kuitenkaan auta, jos tuo näkemys tai yleinen ajattelutapa on eri kuin omasi

– siis jos poliitikko ei ole luottamuksesi arvoinen.

Kommentointitoiminto on pois käytöstä.