Sosiaali- ja terveysministeriön tilaamassa selvityksessä suositellaan päivähoidon kuntarajojen avaamista (STM 22.12.09). Tarkoitus on lisätä vanhempien vapautta päivähoitopalvelun valinnassa.
Se, että tällaiseen tarvitaan selvitys, kertoo jo paljon siitä, kuinka absurdia julkisen sektorin touhu on. Yksityiselle palveluntarjoajalle ei tulisi mielenkään rajoittaa asiakaskuntaansa joidenkin mielivaltaisten hallinnollisten rajojen perusteella. Julkisella puolella se on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Ongelma olisi helppo ratkaista palveluseteleillä. Kunta antaisi vanhemmille päivähoidon kustannustasoa vastaavan setelin ja vanhemmat hankkisivat sillä tarvittavan palvelun mistä ikinä parhaaksi katsovatkaan ilman hallinnollisia aluerajoituksia. Päiväkodit voisivat hyvin olla yksityisten yritysten omistamia, mutta eipä mikään estä kuntia ylläpitämästä omiakaan, jos ne välttämättä katsoisivat sellaisen tarpeelliseksi.
Päivähoito ei ole ainoa toimiala, jossa julkisen sektorin jäykät rajat aiheuttavat eriskummallisia tilanteita.
Kaverini muutti jokin aika sitten pääkaupunkiseudulla paikasta toiseen. Hänen uusi postitoimistonsa sijaitsee useamman kilometrin päässä paikassa, jonne ei ole suoraa julkisen liikenteen yhteyttä hänen kotoaan ja suunnassa, jonne hänellä ei normaalisti ole erityisemmin asiaa. Lähempänä, suoran bussiyhteyden varrella ja hänelle kätevämmässä suunnassa olisi toinen postikonttori, mutta valtionyhtiö Itella Oyj ei anna asiakkailleen valinnanvaraa. Paketit pitää hakea sieltä hankalammasta toimipisteestä.
Onneksi postipaketeille on myös kaupallisia vaihtoehtoja, kuten Ärräpaketti. Eipä ole tainnut käydä Rautakirja Oy:n puolella mielessäkään jakaa asiakkaita jonkin aluejaon perusteella ja pakottaa kutakin käyttämään jotakin ennaltamäärättyä R-kioskia.
Todettakoon kuitenkin, että on julkisellakin sektorilla tapahtunut aikojen saatossa edistystä. Viime keväänä sain Helsingin kaupungilta hammashoidon palvelusetelin, jolla pääsin valitsemaan hammaslääkärin yksityiseltä puolelta. Sain mukaan pitkän listan setelin hyväksyviä hammaslääkäreitä, joista osa oli Helsingin ulkopuoleltakin. Lisäksi mainittiin, että voisin halutessani tarjota seteliä myös listan ulkopuolisillekin lääkäreille. Nämä voivat sitten päättää, haluavatko ottaa sen vastaan vaiko eivät.
Suotavaa olisi, että tuollainen toiminta lisääntyisi. Olisi jo aika, että julkinen sektori ottaisi tehtäväkseen palvella asiakkaitaan sen sijaan, että se keskittyy lähinnä oman koneistonsa ylläpitämiseen.
Paavo Ojala 31.12.2009 klo 3:21:
“Ongelma olisi helppo ratkaista palveluseteleillä. Kunta antaisi vanhemmille päivähoidon kustannustasoa vastaavan setelin ja vanhemmat hankkisivat sillä tarvittavan palvelun mistä ikinä parhaaksi katsovatkaan ilman hallinnollisia aluerajoituksia. Päiväkodit voisivat hyvin olla yksityisten yritysten omistamia, mutta eipä mikään estä kuntia ylläpitämästä omiakaan, jos ne välttämättä katsoisivat sellaisen tarpeelliseksi.”
Päiväkotien ja koulujen suhteen tuskin luotetaan vanhempien päätäntävaltaan. Jos vanhemmat saavat päättää, niin ei ole taetta, että he päättävät lapsen parhaaksi, ja hallinto uskoo tietävänsä vanhempia paremmin sen mikä on lapsen parhaaksi.
voidaanko siis luottaa, että vanhemmat todella tahtovat lasten parasta, vai vain omasta parastaan. Valitaanko koulu lasten, vai oman parhaan mukaan. voisimmeko hyväksyä tilanteen, jossa koulu jakaisi budjetin ylijäämän lasten vanhemmille.
Onko vanhemmilla oikeus kohdella lapsiaan huonosti, vai kuuluvatko lapset yhteiskunnalle?
eli toki on helppoa sanoa, että vähän tähän suuntaan pitäisi asioiden mennä. Ehkä pitäisi. Oman kokemuksen mukaan. ja kunnantyöntekijöiden kokemukset on oman edun tavoittelun vääristämät. Mutta jossain on raja. Mielekkäämpää on etsiä sitä rajaa, ja sen määritelmiä, kuin tyytyä siihen, että omasta mielestä jotenkin tuntuisi, että nykyään kollektiivi päättää liian paljon.
Vesa 1.1.2010 klo 13:48:
Päivähoidon ja monen muun kunnallisen palvelun järjestämisessä on ongelmia, joita (myös) yksityissektorin on vaikea hallita. Ydinpulmana tässä on se, että päivähoitoon hakeutuvien lasten määrä vaihtelee yllättävän paljon syntyvyyden vaihtelun ja muuttoliikkeen takia. On kuitenkin lähdettävä siitä, että kaikille päivähoitoa tarvitseville olisi saatavilla paikka kohtuulliseen ja ennakoitavaan hintaa kohtuullisen matkan päässä.
Miten nykyinen kunnan velvoite järjestää palvelu hoidettaisiin markkinoilla kun päiväkodin perustaminen vaati (usein aika kalliin) tilan ja aika paljon (joskus vaikeasti rekrytoitavaa) henkilökuntaa? Jos kukaan palveluntarjoaja ei olisi halukas pikapikaa (esim puolessa vuodessa) perustamaan päiväkotia sitä tarvitsevalle alueelle, mitä tehtäisiin?
Pelkäänpä että markkinoiden näkymätön käsi saattaisi viihtyä taskussa niin pitkään, että vanhemmilta menisi hermot ja työkykyisiä- ja haluisia ihmisiä olisi poissa työmarkkinoilta kun olisi pakko jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Eli päivähoidon hoitaminen markkinavetoisest on vähän samalla tavalla ongelmallista kuin pelastustoimenkin – asian tärkeyden takia ei voida jäädä odottamaan että kiinnostaisikohan jotain palveluntarjoaa hoitaa homma ja jos kiinnostaisi, niin kuinkahan nopeasti.
Niko Lipsanen 2.1.2010 klo 2:26:
Paavo Ojalalle: En näe mitään syytä, miksi meidän pitäisi olettaa hallintobyrokraattien kohtelevan lapsia paremmin kuin vanhempansa. Ainakin voisit tarjota joitakin konkreettisempia esimerkkejä mahdollisista tähän aihepiiriin liittyvistä uhkakuvista.
Vesalle: Vastaavia ongelmia liittyy monen muunkin palvelun tuottamiseen, ja silti markkinat suoriutuvat niistä vähintään siinä missä kunnatkin. Varmasti kapasiteettiongelmia esiintyisi, mutta niin niitä esiintyy nykyäänkin.
Vesa 2.1.2010 klo 23:21:
Niko: “Vesalle: Vastaavia ongelmia liittyy monen muunkin palvelun tuottamiseen, ja silti markkinat suoriutuvat niistä vähintään siinä missä kunnatkin. Varmasti kapasiteettiongelmia esiintyisi, mutta niin niitä esiintyy nykyäänkin.”
Tätä ei voi ennalta ja suoralta kädeltä sanoa vaan se on ikään kuin “empiirinen” kysymys. Sekä markkinat että julkinen sektori on joissain asioissa tosi huonoja. Jottei tämän aihepiirin keskustelut noin ylipäätään jumiutuisi (peri)aatteelliseen julkisen/yksityisen sektorin puolustamiseen/vastustamiseen, pitäisi määritellä mitkä palvelut hoituu parhaiten julkisen sektorin kautta hoidettuna, mitkä yksityisen kautta. Molemmista on helppo löytää kiistattomia esimerkkejä, ja sitten vain välissä olevaa harmaata aluetta tutkimaan.
Asko 24.1.2010 klo 0:09:
Itsekin asun Kampissa Helsingissä ja muutettuani Töölöstä muuttui postini pääpostista postiin, joka on lähes Ruoholahdessa. Muutenkin posti tulee nyt kolme neljä tuntia myöhemmin, kuin aiemmin tuli. Näistä asioista ei voi valittaa, koska valittaminen on tehty turhaksi.
Hammashoidon palveluseteli on pelkkää silmänlumetta. Jos kunnan hoitolaitokset kykenisivät vastaamaan palveluntarpeeseen edes välttävästi, et saisi palveluseteliä, vaan joutuisit jonoon.