Yhteiskunnan kannalta avioliitto on taloudellinen suhde. Avioliittolaissa säädetään keskinäiset oikeudet ja velvollisuudet. Solmitun liiton etuna on esimerkiksi taloudellinen suoja puolison kuollessa. Toinen ei lähtökohtaisesti jää puille paljaille.
Avioliitto on eräänlainen sapluuna, jota voi muokata avioehdoin. Ilman avioliitto-instituutiota keskinäiset suhteet tulisi testamentein tai muin järjestelyin kokonaan itse määritellä. Ne, jotka eivät valmista sapluunaa halua, viihtyvät keskenään avoliitossa.
Avioliittolaki ei ole sukupuolineutraali. Avioliitto koskee yhden naisen ja yhden miehen välistä sopimusta. Samaa sukupuolta olevat saavat samat oikeudet rekisteröimällä parisuhteensa.
Uskonnolliset tahot ovat taipuvaisia näkemään avioliiton perustan Jumalan asettaman lisääntymistehtävän valossa. Yhteiskunnan kannalta tästä ei ole kyse. Avioliittolaki ei velvoita lisääntymään ja samaa sukupuolta olevat eivät kykene keskenään lisääntymään. Lisäksi, lisääntyminen onnistuu aivan hyvin ilman avioliittoakin, ehkä jopa paremminkin ilman turhia moraalisia rajoitteita.
Virallinen parisuhde on lain mukaan tasavertainen ja kummallakin on oikeus osallistua ansiotyöhön ja yhteiskunnalliseen toimintaan (ennen 1929 lakia aviomies oli perheen edusmies). Oli otsikko kumpi tahansa, tasavertaisuus koskee vain kahta ihmistä. Sekä avioliiton että rekisteröidyn parisuhteen solmii kaksi ja vain kaksi henkilöä.
Miksi rajoittua vain kahteen ihmiseen? Eikö laki voisi olla joustavampi? Liittojen perusajatushan on kaunis: keskinäinen luottamus ja yhteistoiminta perheen hyväksi. Miksi meillä ei ole lainsuojaa useamman ihmisen keskinäiselle luottamukselle? Ehkä siksi, että sellaiseen ei ole suurta tarvetta ja yhteiskunnallista painetta.
Periaatteellinen kysymys silti jää. En näe monenkeskisen avioliitonkaltaisen taloudellisen suhteen kiellolle perusteita. Kai sellainen olisi keskinäisin sopimuksin jossain määrin järjestettävissäkin, vaikka monimutkaiseksi menisikin (virallisen parisuhteen solmimisen esteenä on aiempi virallinen parisuhde). Sapluuna vain puuttuu.
Nahkuri 17.1.2010 klo 16:23:
Miten niin pitäisi olla tasavertainen? Jos kerran avioliitto voidaan sopia kahden, kolmen tai useamman kesken, miksei siinä samassa voitaisi sopia, että yhden asema on erilainen kuin toinen (jos he itse niin haluavat)?
Unto Muumilainen 17.1.2010 klo 22:20:
Protokolla uusiksi: Tasavallan Presidentillä ja hänen puolisoillaan valiokuntaneuvos XX:llä, kalakauppias YY:llä ja putkimies ZZ:llä on ilo kutsua Teidät, herra vuorineuvos ja rouva ja rouva ja rouva ÅÅ…
H-R Laurén 18.1.2010 klo 5:04:
But hei Ruso,
Avioliittoasetuksen yhdeksännen pykälän mukaan jopa siviilivihkimiskaavaan on pakollisena upotettu rakkaus. Tämä aika tavalla abstrakti ja subjektiivinen käsite siis velvoittaa tahtovaa lain kirjaimen kautta.
Välihuomio: (Parhaiden siviilioikeudellisten perinteiden mukaan laistamme olisikin löydyttävä avioliiton mitätöimismekanismi, mikäli avioliiton motiivi ja tarkoitus eivät vastaa lain henkeä eivätkä kirjainta. Näin esimerkiksi kanoonisessa laissa. )
Suomen laissahan rikoksen luokitus ja sitä myötä rangaistuksen kovuus riippuu usein siitä onko käytetty nk. vakaata harkintaa. Tunnetuinpana esimerkkinä mainitsen käsitteiden “tappo” ja “murha” eron. Myös järjestäytyneen ja järjestäytymättömän rikollisuuden ero selittyy usein sillä, perustuuko useamman ihmisen rikollinen toiminta vakaaseen harkintaan. Näin ollen: jos ihmiset – olkoon heitä sitten kaksi tahi viisitoista – vakaasti harkiten ottavat toisensa rakastaakseen myötä- ja vastoinkäymisissä, niin olisihan moisella sapluunalla aika vahvat siviilioikeudelliset perusteet..
Sitä muuten jäin miettimään, että kuka halvattu on avioliittolakiin sujauttanut tuon “Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen…yhteiskunnan säilymiseksi.” Siis lisääntymisestäkö siinä puhutaan vai onko joku tauno todella sitä mieltä, että yhteiskuntasopimus on avioliitoille alisteinen? Jos näin on, niin miksi ihmeessä yhteiskuntasopimus (niin kuin se länsimaisessa poliittisessa filosofiassa yleensä käsitetään) on vanhempi maissa, joissa on vähiten avioliittoja ja eniten eroja? Vrt. vaikka Ruotsi ja Kolumbia.
H-R Laurén 18.1.2010 klo 5:06:
Ei vanhempi vaan siis VAHVEMPI yhteiskuntasopimus. T. Nimim. portviinillä ja ja lukihäiriöllä on kai jotain tekemistä keskenään
Niko Lipsanen 5.8.2010 klo 19:15:
Moniavioiset yhteiskunnat ovat rauhattomampia kuin yksiavioiset, koska moniavioisissa iso joukko miehiä jää ilman (ja vaikka muunkinlaiset moniavioisuudet olisivat sallittuja, niin alfaurosten haaremithan tuo malli lähinnä mahdollistaisi).
Länsimaissakin tuo tarkoittaisi, että entistä useampi nuori muslimimies jäisi ilman naista ja alkaisi haaveilla niistä neitsyistä, jotka odottavat uskonmarttyyreja paratiisissa.
ruso 5.8.2010 klo 20:00:
Toisin sanoen avioliittoinstituutio on tapa varmistaa jokaiselle miehelle yksi vaimo? Minun poliittiseen makuuni hiukan keskiaikaista.
Toinen kappale ei mauttomuudessaan ansaitse edes kommenttia.
Niko Lipsanen 6.8.2010 klo 1:32:
Avioliittoinstituution tarkoitus on rauhoittaa yhteiskuntaa ja turvata sen jatkuvuus. Silloin, kun sallitaan moniavioisuus, niin sen tarkoituksena on lähinnä pitää huoli siitä, että nuoria miehiä on riittävästi tarjolla sotilaiksi.
Käytännön seuraus moniavioisuudesta on, että iso joukko miehiä jää ilman. Sellaiset yhteiskunnat, joissa on suhteettoman paljon naisettomia nuoria miehiä, ovat järjestään epävakaita. Siksi sellaisten yhteiskuntien luominen ei ole toivottavaa.
Oli toinen kappale mauton tai ei, niin totta se joka tapauksessa on.
Niko Lipsanen 7.8.2010 klo 5:39:
Koska tämä pitää ilmeisesti vääntää rautalangasta, niin kirjoitin aiheesta uuden merkinnän: Lyhyt johdanto siihen, miksi lukumääräneutraali avioliittolaki on mahdoton.