Lipsanen & Ruso

Byrokratiasta ratkaisu kerjäämiseen

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) on sitä mieltä, että kerjäämisen kieltäminen lailla on ongelmallista (Verkkouutiset 26.5.10):

Tuhannet ja tuhannet yhdistykset kerjäävät rahaa. Puolueet kerjäävät rahaa. En tiedä, mihin se raja vedetään. Siihenkö, että on liituraidat päällä ja pyydetään jääkiekkoseuralle rahaa vai että on kerjäläisen vaatteet päällä ja pyydetään tavalliselle ihmiselle rahaa?

Myös Henrik Ruso (kok) on tässä blogissa puolustellut kerjäämistä. Hän psykologisoi kieltämispyrkimykset pikkuporvarilliseksi ahdistumiseksi.

Entä jos ei kiellettäisi, mutta otettaisiin byrokraattinen koneistomme kerrankin hyötykäyttöön? Rahankeräystä Suomessa säännellään Rahankeräyslain avulla. Siinä rahankeräys määritellään seuraavasti (3 §):

Rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa.

Kerjäys sopii tuohon kuvaukseen oikein hyvin. Emme siis tarvitse uusia lakeja ja kieltoja. On vain sovelletteva niitä, jotka meillä jo on.

Olennaista tässä on, että rahankeräys on luvanvaraista toimintaa. Jos sitä tehdään luvatta, on keräys keskeytettävä ja siitä annettava säädetyt rangaistukset. Rikoslain luvun 10 perusteella rikoshyöty voidaan tuomita menetettäväksi valtiolle.

Lisäksi, jos keräyksen tuotot menevät johonkin muuhun tarkoitukseen kuin ilmoitettuun, niin siitä tulee seurata petossyyte. Näin on meneteltävä esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, jossa kerjäläinen ilmoittaa keräävänsä rahaa itselleen, mutta tosiasiallisesti tilittää tuotot taustalla häärivälle järjestelyporukalle.

Kun seuraavan kerran näet kadulla kerjäläisen, tee poliisille ilmoitus laittomasta rahankeräyksestä.

Keskustelu

Yhteensä 4 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Byrokratiasta ratkaisu kerjäämiseen”

  1. Mika 26.5.2010 klo 18:42:

    Mietitty näköjään on. Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen pyynnöstä apulaisvaltakunnansyyttäjä lausui, että

    “Rahankeräyslain tarkoituksen ja sen sanamuodon sekä hallituksen esityksestä HE 102/2005 vp ilmenevän perusteella Valtakunnansyyttäjänvirasto on katsonut, ettei lakia tule tulkita niin, että sen soveltamisalassa olisi julkinen kerjääminen.”

    Tosin

    “Mikäli esitutkinnassa ilmenee, että toiminta on organisoitua, kysymys voisi olla rahankeräysrikoksesta tai lievästä rahankeräysrikoksesta. Asia on tulkinnanvarainen.”

    Pdf-linkkinä http://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginvaltuusto/Suomi/Esitys/2010/Halke_2010-01-20_Kvsto_01_El/8EB015B8-5AD2-4092-80E4-E568C89BC1C4/Katukerjaaminen_ja_viranomaisyhteistoiminta__SMn_j.pdf

  2. Niko Lipsanen 26.5.2010 klo 20:40:

    Tuota pitäisi koetella oikeudessa. Lain sanamuodot ovat sellaisia, että kerjäämisen pitäisi kuulua sen piiriin.

    Varmempaa olisi tietysti keskittyä sen osoittamiseen, että toiminta on organisoitua. Sitähän se selvästikin on, ja ainakin silloin yksiselitteisesti Rahankeräyslain vastaista toimintaa.

  3. Niko Lipsanen 27.5.2010 klo 13:44:

    Vanhasen kehotus olla antamatta rahaa on joka tapauksessa hyvä. Oli kerjääminen laitonta tai ei, niin missään tapauksessa ei ole hyvä antaa rahaa keräyksiin, joiden taustatahoista ei ole mitään tietoa. Meillä ei ole mitään takeita siitä, että rahat menisivät kerjäläisille itselleen, mutta riittävästi epäilyksiä siitä, että ne eivät mene.

  4. Mika 27.5.2010 klo 15:22:

    Vanhasen simppeli ohje on parempi kuin poliisin sakotusoikeus ilmeisine vaikeuksineen.

    Vaikka aina on niitäkin, jotka kielloista huolimatta kantavat puistoihin ruokaa linnuille (rotille).

    Vaikka sen sanoikin aina epäilyttävä Amnesty, kieltämättä olisi mukava kuulla väitteiden kerjäämisen järjestäytyneisyydestä tueksi tarkempiakin argumentteja kuin “poliisin mukaan on viitteitä” tai “TV-dokumentissa Italiasta oli”.

    Toinen juttu on, että maailmassa lie miljardeja ihmisiä, joilla on huonosti. Keitä heistä ja missä ja miten ja miten paljon tulisi auttaa suomalaisten rahoilla? Mediahuomion kahmivat neniemme eteen ehättäneet kerjäläiset ja isoäidit.