Politiikka on siitä erikoinen laji, että jyrkkä kanta on usein parhain tapa pelata vastustajan pussiin. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii Mika Ebeling (KD), joka vastusti eilen valtuustossa kaupungin osallistumista Pride-tapahtumaan, joka on ”kaikille avoin sateenkaarikansan juhlaviikko, jonka tarkoituksena on tuoda esiin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksia ja kulttuuria, herättää keskustelua ja pitää hauskaa.”

On tietenkin täysin legitiimiä pohtia, mihin kulttuuririentoihin osallistutaan ja mihin ei. Tuleeko esimerkiksi Stadikan rock-konserteille antaa lupaa vai ei? Ajaako taiteiden yö edelleen asiaansa? Kannattaako kaupunginteatteria edelleen ylläpitää? Mitä uusia häppeninkejä olisi syytä kehittää?

Seksuaalista tasa-arvoa edistettäessä ihannetila on hyvinkin Ebelingiä tukeneen Jussi Halla-ahon (Perus/sit) näkemys homoneutraalista kaupungista erityisen myönteisyyden tai kielteisyyden sijaan. Ongelmatonta asiaahan, kuten seksuaalisuuden tulisi olla, ei ole syytä sen kummemmin vastustaa kuin kannattaakaan.

Ebeling tuli kuitenkin esittäneeksi Pride-vastustuksensa keskiaikaisuutensa paljastavin sanoin ”homoseksuaalinen elämäntapa on luonnotonta, eikä siinä ole mitään ylpeilemisen aihetta. Kaupungin ei tule edistää tällaista elämäntapaa”. Hänelle homoseksuaalisuus on ongelma.

Samalla Ebeling tuli ilmentäneeksi, miksi kaupungin tulee tukea Pridea täysin rinnoin. Niinpä ilokseni hänen esityksensä sai täystyrmäyksen. Luulen, että hän tuli myös samalla edistäneeksi tapahtuman tarkoitusta vastoin tahtoaan.