Lipsanen & Ruso

Kuinka vastustaen edistetään vastustettua?

Politiikka on siitä erikoinen laji, että jyrkkä kanta on usein parhain tapa pelata vastustajan pussiin. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii Mika Ebeling (KD), joka vastusti eilen valtuustossa kaupungin osallistumista Pride-tapahtumaan, joka on ”kaikille avoin sateenkaarikansan juhlaviikko, jonka tarkoituksena on tuoda esiin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksia ja kulttuuria, herättää keskustelua ja pitää hauskaa.”

On tietenkin täysin legitiimiä pohtia, mihin kulttuuririentoihin osallistutaan ja mihin ei. Tuleeko esimerkiksi Stadikan rock-konserteille antaa lupaa vai ei? Ajaako taiteiden yö edelleen asiaansa? Kannattaako kaupunginteatteria edelleen ylläpitää? Mitä uusia häppeninkejä olisi syytä kehittää?

Seksuaalista tasa-arvoa edistettäessä ihannetila on hyvinkin Ebelingiä tukeneen Jussi Halla-ahon (Perus/sit) näkemys homoneutraalista kaupungista erityisen myönteisyyden tai kielteisyyden sijaan. Ongelmatonta asiaahan, kuten seksuaalisuuden tulisi olla, ei ole syytä sen kummemmin vastustaa kuin kannattaakaan.

Ebeling tuli kuitenkin esittäneeksi Pride-vastustuksensa keskiaikaisuutensa paljastavin sanoin ”homoseksuaalinen elämäntapa on luonnotonta, eikä siinä ole mitään ylpeilemisen aihetta. Kaupungin ei tule edistää tällaista elämäntapaa”. Hänelle homoseksuaalisuus on ongelma.

Samalla Ebeling tuli ilmentäneeksi, miksi kaupungin tulee tukea Pridea täysin rinnoin. Niinpä ilokseni hänen esityksensä sai täystyrmäyksen. Luulen, että hän tuli myös samalla edistäneeksi tapahtuman tarkoitusta vastoin tahtoaan.

Keskustelu

Yksi kommentti tai paluuviite kirjoitukseen “Kuinka vastustaen edistetään vastustettua?”

  1. H-R Laurén 24.5.2010 klo 19:18:

    “Kannattaako kaupunginteatteria edelleen ylläpitää?” Vastaus: Kannattaa. Se on ihan käsittämättmän hyvä teatteri!

    Laillisten seksuaalisten mieltymysten julkivaroin kannattamisesta olisin muuten samoilla linjoilla, mutta mikä tahansa kunnallinen tai valtiollinen subventio on kuin ilmavaiva saharassa verrattuna siihen miten kyseisiä mieltymiksiä on kaupallisten tai uskonnollisten toimijoiden taholta pyritty normittamaan.

    Riemastuttavaa kuitenkin on se, ettei kamalasti löydy viestiä tukevaa näyttöä niille väittelle, joiden mukaan yhteiskunta, markkinatalous tai Ebelingin kaltaiset paasaajat pystyisivät homo sapiensin seksuaalisiin mieltymyksiin vaikuttamaan.