Valtio on väline, ei itsetarkoitus. Näin verojakaan ei tule rakastaa niiden itsensä vuoksi. Olennaisempaa on, mitä kerätyillä varoilla tehdään.
Veroja voi rakastaa kuitenkin toisesta syystä. Ne raivaavat nimittäin tilaa vapaamielisyydelle.
Esimerkiksi sen sijaan, että kielletään rasva, voidaan säätää rasvavero. Karkit ovat saamassa veronsa, eikä kukaan ole vielä ehdottanut makeiskieltoa. Tupakankin suhteen voitaisiin hiukan höllentää otetta. Idea on yksinkertainen: haitan aiheuttaja maksaa aiheuttamansa haitan kustannukset.
Progressiivisen tuloverotuksenkin takana voidaan nähdä samaa ajatusta. Mikäli tuloerojen kasvu katsotaan yhteiskunnallisesti haitalliseksi, on siitä syytä rokottaa. Saman asian toinen puoli: mitä suurempi varallisuus, sen enemmän hävittävää yhteiskunnallisesta epävakaudesta. Vakauden suhteellisesta merkityksestä ajatellaan seuraavan suhteellinen hintalappu veronmaksajalle.
Ja kun verot on maksettu, syytä urputukselle, säädöksille, rajoituksille ja elämäntapamoralisoinnille pitäisi olla vähemmän.
e.e.maa 21.9.2010 klo 13:16:
Olen täsmälleen samaa mieltä: Haitan aiheuttaja maksakoon aiheuttamansa haitan kustannukset.
Mutta mikä mahtavinta: Olet oivaltanut sen, mitä yritin jo kirjoituksesi “Ei kahlepakkoa” kommenteissa selittää. Tällöin vastustit tällaista ajattelutapaa sanoen sen edustavan holhousyhteiskuntaa.
ruso 21.9.2010 klo 17:40:
Myönnän ristiriitaiset kannanottoni ja pohdin sitä tätä kirjoittaessani. Kuitenkin fiilikseni, että laadullinen ero (jonka täsmentämiseksi täytyy vielä jatkaa pohdintaa). Perusajatus suunnilleen:
-Haittavero ei ota elämäntapakantaa, vaan päinvastoin vaientaa mahdollisuuksia moralisoinnilta ja siis raivaa tietä kunkin preferoimalle elämälle. Vero sanoo vain, että tällaisesta ja tällaisesta toiminnasta maksettakoon vero.
-Ehdottamasi laki: “Joka pyöräillessä loukkaa itseään tavalla, joka olisi kypärän käytöllä ollut vältettävissä, on itse vastuussa tähän liittyvistä hoitokuluista.” ottaa elämäntapakannan.
Myönnän olevani heikoilla jäillä ja jeesi tarpeen, jos jollakin idiksiä…
Hyvinvointivaltion idikseen kuuluu mielestäni, että saamapuolella ei enää kysellä taustoista (kaikkia jeesataan kyselemättä). Siksi esimerkiksi on törkeää vaatia rikkailta kalliimpia terveydenhoitomaksuja, mikä merkitsisi tuplaprogressiota.
Sairaanhoitovakuutus elämäntapojen mukaan on vakavampi haaste esittämälleni, sillä sehän on tarkoittamallani tavalla veronkaltainen. Sen ongelmana loputtomat rajojenvetosuot. Haittavero asiakohdittain yksinkertaisempaa.
thurme 29.9.2010 klo 0:39:
Hauskaa, että vanha valtioepäilijä kannattaa yhteiskunnan ohjailua verottajan kaikkialle(?) yltävällä kädellä. Koitan jeesata: esim. viinan verottaminen, joka kohdistuu sen ostopäätökseen on reilumpaa kuin sakottaminen jälkikäteen siksi, että tuli juotua vähän liikaa, kypärä unohtui ja joutuu hoitoon. Liikaa juomisen syyt voivat nimittäin olla moninaiset, eikä “itse aiheutettu haitta” useinkaan ole niin selvä kuin moralisti voisi luulla. Universaali vero on solidaarisempi kuin selektiivinen sakko. Kielto ja sanktio asettavat normin, ja sen rikkojat ovat väärintekijöitä. Vero asettaa vain hinnan, jonka maksamalla esim. suurin osa juopoista ja tupakoitsijoista maksaa itse hoitonsa.
e.e.maa 29.9.2010 klo 14:19:
Jos solidaarisuus on tässä asiassa tavoittelemisen arvoista, niin lanseerattakoon sitten kypärättömyysvero. Tämä onnistuisi kätevästi esim. samaan tyyliin kuin auton käyttömaksu aikoinaan. Eli veron maksaneet liimaavat tarran polkupyöräänsä sen merkiksi, että ovat oikeutettuja polkemaan kypärättä.
Kohta (toivottavasti) työttömäksi jäävät televisioluvantarkastajat voivat sitten siirtyä kyttäämään polkupyöräilijöitä. Sisäministeriöön voisi perustaa osaston tätä varten (Suomen Tasavallan Ajajien Suojelemis Instanssi) joka vaikka Stasi:ksi lyhennettäköön. Ja taas olisi Suomi astetta parempi paikka.
thurme 1.10.2010 klo 0:46:
Periaatteessa juuri noin, hieno ajatus! Käytännössä tuollaisen veron valvontakustannukset tietysti olisivat saatuihin tuloihin nähden kohtuuttomat, varsinkin kun veron pitäisi olla minimaalinen, koska kypärättä ajamisen kansantaloudelliset kustannukset eivät voi olla kovin suuret. Ellei sitten kypärättä pyöräilyä pidetä niin haitallisena tapainturmelluksena, että sitä tulee verottaa rangaistusluontoisesti.
Mutta jos puhutaan nimenomaan kypäräpakosta, niin eihän sen vastustamiseen tarvita mitään erityisiä periaatteita. Väestötasolla sen pyöräilyä vähentävät vaikutukset olisivat todennäköisesti suurempi kansanterveyshaitta kuin mitä muutamassa kallonmurtumassa säästettäisiin.
Terveydenhoitokustannuksissa säästäminen on ylipäänsä huono argumentti, koska terveydenhoito on olemassa siksi, että sairaat ja loukkaantuneet hoidetaan, ei siksi, että yritettäisiin olla hoitamatta. Hoidettavia pukkaa klinikalle aina, vaikka jokainen jalankulkija pakotettaisiin pehmustettuun suojapukuun. Jos yhden vammatyypin eliminoit niin seuraavaa tai vähintään luulosairasta lappaa jonoon tilalle. Aina riittää siis säästettävää!
H R Laurén 2.10.2010 klo 16:57:
Univelkainen perstuntumani on, että “saastuttaja maksaa” periaate ei sittenkään sopisi hyvinvointiyhteiskuntaan, vaikka se puhtainmpaankin markkinatalouteen istunee. Ideana siis jos olisi, että hän maksaa kenestä todennäköisimmin suurimman kustannukset tulevaisuudessa yhteiskunnalle lankeutuu, niin tällä perusteella esim. alkoholistien ja yksinhuoltajien lasten tulisi maksaa kalliimpia koulu-/ terveydenhoitomaksuja, koska statistiikan mukaan he, sekä maksanevat vähemmän veroa että, käyvät eniten valtion kassalla ennen kuolemaansa. Jos etukäteismaksua valtiolle taas sovellettaisiin pelkästään kulutushyödykkeisiin, tulisi esim. miesten sairaus- ja sosiaalivakuutusmaksujen olla kalliimpia (koska sairastavat ja syrjääntyvät todennäköisemmin kuin kauniimman sukupuolen edustajat).
Näin jos homma toimisi niin tupakoimaton, urheilullinen, ydinperheestä tuleva porkkananpurija olisi sairastuttuaan jonkinasteinen yhteiskunnan vapaamatkustaja. Huomioon on myös otettava, että koska köyhempi, syrjäytymisvaarassa oleva kansanosa mitä todennäköisimmin aiheuttaa valtion kassaan syvemmän loven kuin parempituloiset kanssamatkustajansa, olisi tällä logiikalla käännettävä progressio päälaelleen.
Mitä sanot; vuotaako unilogiikkani?
e.e.maa 4.10.2010 klo 21:06:
Itse tarkoitin vähän suorempia syy-seuraus yhteyksiä haittaverolle. Tyyliin tupakka, viina, sokeri, Kepun puoluekirja, kypärä, auton päästöt jne. Laurenin esimerkit menevät mielestäni liian pitkälle, ja näin yksinhuoltajan kasvattamana mielelläni hieman väittäisin vastaankin. Mutta joo – rajanveto vaikeaa, kuten tälläkin foorumilla jo aiemmin todettu.
H R Lauren 5.10.2010 klo 8:33:
Kepun puoluekirjan verottamisella saatettaisiin vielä tilata multavetoinen hallitus. Ihmisillä, kun on taipumus arvostaa vain asioita joiden eteen on joutunut näkemään vaivaa ja / tai joista on joutunut maksamaan. Viime vuosinahan Kepun puoluekirjan on saanut muropaketin kylkiäisenä, syntymäpäivälähjana tai puolipakollisena osana julkista virkaa. Tästä (osaksi) johtunee änkyräagrarismin inflaatio (note: ei fellaatio).
Toteutunut esimerkki kuvailemastani kauhuskenariosta: Itsekin tallissa piilottelemani kaupunmimaasturi nousi himottavaksi objektiksi aika pikaiseen sen perään, kun hallitus julkisti uuden autoverotuksen (jota muuten tästäkin huolimatta pidän pirun reiluna).
Ei oo helppoa fiskaalipolitiikka ei.