Toimivan demokratian yhtenä tunnusmerkkinä on vapaa lehdistö. Vapaudesta pitäisi seurata moniäänisyys. Mitä enemmän näkökulmia, sen enemmän ruokaa yhteiskunnalliseen pohdintaan, kädenvääntöön ja päätöksentekoon.
Pikakatsaus tämän aamun nettilööppeihin (kaikissa ensimmäisenä uutisena):
Hesari: Jorma Ollila tienasi eniten palkkaa 2009
YLE: Nokia-pomot ansiotulotilaston kärjessä
MTV3: Verot&tulot
Iltalehti: Kaikki yli 150000 tienanneet maakunnittain
Ilta-Sanomat: 100 eniten tienannutta
Kauppalehti: Pääomatulojen kunkku Björn Wahlroos
Aamulehti: Unohtakaa Wahlroos, Hän on oikeasti Suomen suurituloisin
Turun-Sanomat: Wahlroos ansaitsi eniten Varsinais-Suomessa
Savon-Sanomat: Yllätysnimi Pohjois-Savon tulokärjessä
Kaikilla on siis sama ykkösuutinen samalla tyylillä. Tirkistelevästä yleislinjasta poikkeaa vain Nelonen: Tuloverojen määrä romahti yli kahdeksan prosenttia.
Tämä aamu kuvaa hyvin mitä tahansa tavanomaista aamua ilman itsestäänselvää megauutista (kuten esimerkiksi syyskuun yhdennentoista iskut): joko maassamme ei ole kuin yksi uutinen kerrallaan tai lehdistömme ei kykene näkemään kuin yhden uutisen kerrallaan. Niin tai näin, moniäänisyytenä näkyvän demokratian kannalta tilanne ei ole erityisen innostava.
Niko Lipsanen 1.11.2010 klo 20:31:
Hesarissa sivuttiin tänään samaa aihetta, tosin ei verouutisiin liittyen:
Tuo lainaus yllä on siis toimittaja Heikki Saarelta, jolta on ilmestynyt kirja Median jahtaamat.
ruso 1.11.2010 klo 20:42:
Thanks, täytyy lukea…
Niko Lipsanen 1.11.2010 klo 20:53:
Aihe sinänsä on sen verran mielenkiintoinen, että se ansaitsisi varmaan pelkän esillenostamisen ohella myös pidemmälle menevää pohdintaa: miksi on niin kuin on?
Johtuuko uutisoinnin samanlaistuminen vain nettiklikkausten hakemisesta, vai ovatko syyt jossakin pidemmällä? Ehkä Saarella on tähän joitakin vastauksia kirjassaan.
ruso 1.11.2010 klo 21:12:
Syitä lienee monia. Pari mieleeni tullutta:
1. laiskuus
2. kiire/lyhytjänteisyys
…toimittajankin on leipä saatava, juttu tai pari päivälle kirjoitettava ja samalla tulee hengailleeksi samoista asioista kirjoittavien kollegoitensa kanssa. Mennään siis sieltä, missä aita on matalin.
ruso 1.11.2010 klo 21:22:
Kolmanneksi…
Meiltä puuttuu lähes tyystin lehtien välinen nokittelu. Sanotaan, että lehdistö on vallan vahtikoira. Vallankäyttöä sekin ja siis pitäisi vahtia myös itseään – eli siis kilpailevia aviiseja. Esimerkkitapauksessa voisi näkyä toimituksellisena linjauksena, ettei verotiedoista tehdä juttua tai jopa haukutaan kollegoiden halpahintaisuus.
e.e.maa 2.11.2010 klo 10:15:
Mua ihmetyttää eniten se, että kaikkiin noihin uutisiin sisältyy sama virhe: Mut on taas unohdettu listoilta!
En ole lukenut Heikki Saaren kirjaa, enkä edes tuota Hesarin uutista aiheesta, mutta kyseenalaistetaan silti 🙂
Nimittäin toi, että kilpailu tekisi kentästä monipuolisemman.
Muutama esimerkki:
Autot: Fordin, Bemarin, Audin, Volkkarin, Mersun yms. erottaa kohta enää logosta keulassa.
Kauppakeskukset: samat ketjut löytyy jokaisesta Jumbosta ja Dumbosta. Tämä pätee myös ns. markkinoihin. Menepä Hartolan markkinoille tai Kotkan meripäiville, niin samat metrilakut on tiskissä.
Tietokoneet: Koetapa ostaa läppäri ilman Windowsia / Applen vastaavaa. Valmistajia löytyy pilvin pimein, mutta harva tarjoaa esim. Linuxia.
Sitten esimerkki toiseen suuntaan: Alko. Kilpailua ei ulkomaantuontia lukuunottamatta ole. Ja jos olen oikein ymmärtänyt, niin Alkolla on esim. varsin hyvä viinivalikoima, vieläpä kohtuulliseen hintaan (etenkin, jos hinnasta vähentää verot).
Tuntuu, että 80-20 sääntö pätee tässäkin. Siis 20% valikoimasta riittää 80%:lle kansasta. Sen 20% eteen ei sitten monikaan firma pysty hirveesti satsaamaan, koska se kenttä vasta onkin pirstaloitunut. Ja kun kaikki kulut jatkuvasti yrityksillä nousee, niin volyymin on noustava yhtä lailla.
Sen takia eiliseksi ykkösuutiseksi ei kukaan nostanut Vappu Pimiän tissivakoa Tanssii tähtien kanssa lähetyksessä – vaikka hyvänä kakkosena se taisi tullakin… ai niin pääshän ne Ruotsin tositv-julkkiksetkin otsikoihin.
Niko Lipsanen 2.11.2010 klo 15:25:
En ole oikein varma, osuivatko e.e.maan esimerkit kovin kohdalleen. Autoista en tiedä. Kauppakeskuksissa voi olla samat ketjuliikkeet, mutta eikö idea olekin, että ne ketjut kilpailevat keskenään? Minä ainakin olen saanut käsityksen, että vaikkapa vaatekaupoilla on kovinkin erilaisia profiileja. On halpista, trendikästä, laatua ja käytettyä. Kilpailu toimii.
Tietokoneissahan Apple nimenomaisesti on tuonut vahvan vaihtoehdon Windowsille. Kilpailu toimii. Linuxia toivoisin toki näkyville enemmän (itsekin käytän Ubuntua), mutta se on jäänyt enemmän alan harrastajille. Vaihtoehto on kuitenkin olemassa.
Alkolle ei ole vaihtoehtoa. Valikoimaltaan se vertautuu vaikkapa ruokamarkettiin. Onhan K-Supermarketissa tai S-Marketissa laaja valikoima erilaisia ruokatarvikkeita, aivan kuten Alkossa viinoja. Ei kilpailuttomuus ole Alkon valikoimia lisännyt. K- ja S-Market ovat kuitenkin saaneet kilpailijaksi erilaisella profiililla toimivan Lidlin. Jos Alkolle haluaa vastaavan kilpailijan, niin pitää mennä Tallinnan Superalkoon.
Tai jos haluaa erikoisia lihapaloja tai laadukasta luomua, voi mennä kauppahalliin. Alko ostaa isona ostajana vain sellaista, mitä saa suurina määrinä. Pienten erien erikoisuuksien perässä ei voi mennä kauppahallin yksityisen viinakauppiaan luokse asioimaan, koska ei siellä sellaista ole.
Niko Lipsanen 2.11.2010 klo 15:38:
Jos tuodaan tuo takaisin lehdistöesimerkkiin, niin sitten e.e.maan argumentointi osuu kohdalleen. Sama varmaan pätee lehtiinkin: suurille massoille tarjotaan samaa, koska suuret massat haluavat samaa. Sitten on kaikenlaisia marginaalilehtiä, joille on omat markkinansa. Päivittäisen sanomalehden ylläpitäminen on kuitenkin turhan kallista hommaa, jos yleisö on liian marginaalista.
Alkon pitäminen esimerkkinä kilpailuttomuuden toimivuudesta ja kauppakeskusten ketjuliikkeiden siitä, että kilpailu ei toimisi, oli kuitenkin varsin huono veto. Onhan siellä jokaisessa kauppakeskuksessa se yhden ja saman ketjun alkoholiliikekin.
e.e.maa 2.11.2010 klo 20:53:
Koetin Alko-keississä sanoa, että jos ei ole kilpailua, niin yrityksellä on periaatteessa enemmän varaa kokeilla ja ottaa riskiä. Niko lienee oikeassa, että se tuskin on Alkon valikoimaa kovin paljoa lisännyt, mutta ainakaan Alkon ei tarvitse pelata pelkkien pomminvarmojen tuotteiden varassa. Jos monopoli murretaan (kuten toivon), niin uskon, että kauppakeskuksiin ja muille kalliille liikepaikoille tulisi rajoitetumpi “varma” valikoima. Marginaaliset tuotteet lisääntyisivät, mutta niitä saisi hakea kauempaa.
Normaalissa kilpailussa marginaalit on pienempiä, ja sen takia varaa riskinottoon valikoiman suhteen on vähemmän. Kauppiaat (myös lehdet) on pakotettuja pelaamaan varman päälle.
Ja kauppakeskusten suhteen; mielestäni “kentän monipuolisuus” ei lisääntyisi, jos esim. pääkaupunkiseudulle avattaisiin nyt Ideapark, johon tulisi samat myymälät, kuin mitä muissa kauppakeskuksissa jo on. Kauppakeskuksen rakentaminen on kallista puuhaa ja vuokralaisiksi halutaan tunnetusti maksukykyisiä yrityksiä. Näitä pelaajia on Suomen kokoisella markkina-alueella loppujen lopuksi aika vähän, ja sen takia samat putiikit löytyy joka keskuksesta.
Väärinkäsitysten välttämiseksi: kannatan mahdollisimman vapaata kilpailua – en usko, että kenelläkään on viisautta määrätä mitä me haluamme kuluttaa. Vapaa markkinatalous on tehokkain keino tasapainon löytämiseen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tasapaino olisi pysyvä olotila.