Lipsanen & Ruso

Aatepläjäys

Poliitikot peräänkuuluttavat arvoja päätöksenteon pohjaksi. Tämä tarkoittaa, että kapeiden intressien sijaan päätöksenteon tulisi pohjautua yhteiskunnallisille arvostuksille. Kukin löytää omat yhteiskunnalliset arvostuksensa vastaamalla kysymykseen, millaista yhteiskuntaa haluaa.

Arvot antavat päätöksenteolle suunnan, vaikka ne eivät annakaan helppoja vastauksia yksittäisiin päätettäviin asioihin. Samoista arvostuksista voidaan päätyä kannattamaan erilaisia käytännöllisiä toimia ja eri arvojen pohjalta voidaan päätyä samoihin toimiin.

Kokoomuksen paikallisyhdistys Brysselissä – Brysselin kansallisseura ry eli tuttavallisemmin bee-koo-äs – haluaa olla suunnannäyttäjä. Siksi aatteellinen keskustelu on osa sen arkipäivää. Tämän tuloksena on syntynyt pamfletinomainen paperi "Kokoomus on salliva ja vapaamielinen, siis sääntelyhaluton: hyvinvointiyhteiskunta oikeudenmukaisuusharjoituksena, ei onnellisuuskoneena", joka pyrkii kuvaamaan vapaamielisyyttä yleisenä poliittisena asenteena.

Pamfletti ei ole yhdistyksen kannanotto: mielipiteiden kirjo on yhdistyksessä laajempi. Sen tarkoituksena on toimia keskusteluasiakirjana samaan tapaan kuin yhdistyksen aiemmat mietinnöt: Suomi-mietintö 2004, Eurooppa-mietintö 2006 ja Eurooppa Uuteen Nousuun -aloite 2010. Toimin sen laatijana ja kannan vastuun sen sisällöstä.

Paperin valmistelun vaiheista todettakoon, että päätös sen valmistamisesta tehtiin keväällä 2010 ja prosessi huipentui parin hallituskäsittelyn jälkeen yleisölle avoimeen keskustelutilaisuuteen Brysselissä, jossa MEP Sirpa Pietikäinen opponoi ansiokkaasti maaliskuussa 2011. Taitosta on vastannut BKS:n kantava voima Taina Mertalo, jolle lämpimät kiitokset.

Olen lopputulokseen sen joistakin ilmenneistä puutteista huolimatta tyytyväinen. Pohjana toimivat kirjoitukseni tässä blogissa. Karsin noin 50 A4:llista relevantteja tekstejä, joista karsin ja työstin käsillä olevat 4 sivua. Valinnat eivät aina olleet helppoja. Aktiivilukijat tunnistanevat tuttua tekstiä. Suurkiitos siis kaikille tekstejä tässä blogissa kommentoineille!

Keskustelu

Yhteensä 3 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Aatepläjäys”

  1. Niko Lipsanen 27.5.2011 klo 18:24:

    Aatepaperi olisi ansainnut kommentin jo aikaisemmin, mutta parempi näin kuukauden viiveelläkin kuin ei ollenkaan.

    Näkisin, että yhden säätelyhalun voimakkuutta kuvaavan janan sijaan olisi syytä käyttää kahta: halukkuutta säädellä henkilökohtaisia ja taloudellisia vapauksia. Näistä voi käyttää kohtuullisen hyvin ilmiötä kuvaavia käsitepareja arvoradikalismi/konservatismi ja talousliberalismi/statismi. Tällä menetelmällä saadaan aikaan nelikenttä, joka kuvaa poliittista todellisuutta yksiulotteista janaa paremmin.

    Tuolla sinun janallasi saat esimerkiksi suomalaiset kristillisdemokraatit ja kommunistit samalle kohdalle janaa äärioikealle (sic!). Kristillisdemokraatit toki vastustavat tietyn tyyppisten parisuhteiden juridisen aseman joitakin muutoksia, mutta ovat muilta linjauksiltaan aika samaa perusdemarimassaa kuin muutkin eduskuntapuolueet. Tuon rinnastaminen kommunistien tavoittelemaan totalitaariseen yhteiskuntaan kertoo varmaankin enemmän kristillisdemokraatteja kohtaan tuntemastasi antipatiasta kuin heidän yhteiskunnallisesta ajattelustaan.

    Aatepaperi on idealistisuudessaan paikoin lähes naiivi. Esim: Suomi on keksintö, jonka “tulee olemassaolollaan tehdä maailmasta parempi paikka.” Tämä lienee sananmukaisimmillaan sitä, mitä maailmojensyleily tarkoittaa.

    Tai: “poliittisen liikkeen tehtävä on tehdä itsestään tarpeeton”. Ei ole. Politiikka ei ole ideoiden maailma. Vaikka poliittinen liike saavuttaisikin tavoittelemansa yhteiskunnan, on sen jäätävä toteuttamaan sitä käytännössä ja puolustamaan sen olemassaoloa.

    Milloinka tätä aatepaperia seuraa poliittinen tavoiteohjelma, jossa kerrotaan, kuinka paperissa esitellyt ylevät periaatteet toteutetaan tässä meidän arkisessa maailmassamme?

  2. ruso 31.5.2011 klo 9:23:

    entä plussat?

  3. Niko Lipsanen 31.5.2011 klo 12:53:

    Minulla on kieltämättä varsin huono tapa keskittyä erimielisyyksiin. Toisaalta, koska olen valtaosasta paperin sisältöä samaa mieltä, niin on vaikea keksiä, mihin paperin kaikista ansioista tarttuisi. Länsimainen liberalismi on puolustamisen arvoinen asia, ja siihen ylenmääräinen sääntelyinto sopii huonosti.