Jos joku ei saa työpaikkaa siksi, että on tummaihoinen tai nainen, se on syrjintää. Jos joku ei saa työpaikkaa siksi, että on vaaleaihoinen tai mies, niin sekin on syrjintää. Tästä ei sinänsä ole epäselvyyttä. Omituiseksi tilanteen tekee se, että joidenkin mielestä osa syrjinnästä on “positiivista”, siis myönteistä, ja siten hyväksyttävää.
Toki on tilanteita, joissa sukupuoli ja ihonväli ovat relevantteja valintakriteerejä. Esimerkiksi, jos valitaan näyttelijää esittämään tummaihoista naista, on varsin hyväksyttävää, että vaaleaihoiset ja mieshakijat sivuutetaan. Tätä on kuitenkin vaikea pitää syrjintänä, koska kyse on olennaisesti tehtävän menestyksekkääseen hoitamiseen liittyvistä seikoista. Syrjiväksi tilanne muuttuu silloin, jos sukupuoli, ihonväri tai jokin muu vastaavan kaltainen seikka estää työpaikan saamisen tilanteessa, jossa kyseinen ominaisuus ei mitenkään vaikuta tehtävästä suoriutumiseen.
“Työpaikka” on tässä vain esimerkki, joskin merkittävä sellainen. Vastaavaa syrjintää voi esiintyä myös opiskelupaikkaan tai luottamustoimeen valittaessa tai muissakin yhteyksissä.
Vasemmistolaisittain ajattelevat näkevät positiivisen syrjinnän tarpeellisena, koska heidän mielestään jotkin ryhmät ovat aliedustettuina joillakin yhteiskunnan osa-alueilla. Jotta tilanne muuttuisi, on muita syrjittävä valintamenettelyissä.
Vasemmistolaisuuteen liittyvä kollektivismi on kuitenkin kokoomuslaiselle vierasta – tai ainakin sen pitäisi olla. Ihmiset eivät ole ryhmänsä edustajia vaan yksilöitä. Tasa-arvo ei ole sitä, että kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla kaikki kuviteltavat tahot ovat edustettuina samassa suhteessa kuin väestössä laajemminkin. Tasa-arvo on sitä, että epäolennaisten seikkojen ei anneta vaikuttaa, kun ihmiset toteuttavat omia uratoiveitaan ja muita haaveitaan.
Olen kirjoittanut positiivisesta syrjinnästä tässä blogissa aiemminkin. Tunnustin silloin, että rajanveto hyväksyttävien kriteerien ja syrjinnän välillä on häilyvä. Niinhän se onkin. Kirjoitin kuitenkin:
Ero menee suurin piirtein siinä, että huonosti kieltä osaavalle on voitava tarjota mahdollisuus parantaa kielitaitoaan, mutta puutteita kieli- tai muissa taidoissa ei voida valintatilanteissa sivuuttaa asettamalla henkilö etnisyytensä perusteella erityisasemaan.
Jos siis havaitaan vaikkapa, että olisi kysyntää suomenkielen opetukselle, niin sen tarjoaminen ei ole syrjintää, vaikka se toki kohdistuukin niihin, jotka eivät suomea osaa. Sen sijaan, jos valittaessa henkilöä tehtävään, jonka menestyksekäs hoitaminen edellyttää suomen taitoa, tingitään kielivaatimuksista sopivaan vähemmistöön kuuluvan kohdalla, niin silloin syyllistytään syrjintään niitä hakijoita kohtaan, jotka olisivat vaatimukset täyttäneet.
Kollektivismi on länsimaisen liberaalin yhteiskunnan vihollinen. Se on räikeässä ristiriidassa esimerkiksi YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, jossa ihmisille turvataan oikeudet nimenomaan yksilöinä, kanssa. Kollektivismin varjolla voidaan tuputtaa niinkin absurdeja ajatuksia kuin, että syrjintä olisi myönteinen asia.
Länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen ja yksilönvapauksien kannattajien on noustava vastustamaan syrjintää ja kollektivismia yli puoluerajojen. Onkin hienoa, että Wille Rydman (kok) ja kokoomusnuoret eivät jumittuneet puoluepoteroihin, vaan antoivat rohkeasti tukensa perussuomalaisten linjaukselle. Ihmisoikeudet ovat asia, jota ei saa uhrata puoluepoliittiselle pikkupolitikoinnille.
Paavo Ojala 31.5.2011 klo 9:32:
Olen yllättynyt miten paljon positiiviselle syrjinnälle löytyi tukijoita. Ehkä se on osoitus siitä, että perussuomalaisilta tulevaan esitykseen yhtyminen on poliittista myrkkyä. Tapa jolla perussuomalaisten kannanottoa on tulkittu, tekisi mahdottomaksi hyväksyä myöskään mitään vähemmistöjen syrjinnän vastaista lausumaa.
Positiivisen syrjinnän keskeisin idea lienee se, että jos samaa istumatyöpaikkaa hakee pyörätuoli-istuja ja kävelijä, niin istumatyöpaikka tulee antaa pyörätuoli-istujalle, koska kävelijällä on paremmat mahdollisuudet saada työpaikkoja. Pyörätuoli-istuja voi hakea vain istumatyöpaikkoja.
Toinen ajatus on se, että tunnustetaan se, että pyörätuoleus on aito haitta melkein missä tahansa työssä, ja tasa-veroisista hakijoista kannattaisi rationaalisesti valita aina se, joka ei ole pyörätuolissa. Positiivisen syrjimisen vaatimuksella parannetaan vammaisen palkattavuutta. Hyväksyttävää positiivinen syrjintä on siksi, koska vammaisella on muutenkin niin vaikeaa, sääliksi käy.
Lisäksi positiivisella syrjinnällä voidaan ajatella saavutettavan erilaisia ulkoisvaikutuksia. Työttömän somalin muuttaminen bussikuskiksi lisää koko klaanin integraatiota suomalaiseen yhteiskuntaan, ehkä kannustaa muita yhteisön jäseniä työllistymään. Voidaan ajatella että suomalaisen palkkaamisesta olisi saatu vähemmän ulkoisvaikutuksia.
En ole itse vakuuttunut positiivisen syrjinnän moraalisesta haluttavuudesta, enkä sen eduista. Näen siinä lähes ainoastaan ongelmia, varsinkin se esitetään nimenomaan väestöryhmien edustuksen ja lopputuloksen tasa-arvon saavuttamisen keinona.
ruso 1.6.2011 klo 8:26:
Henk.koht. tämä kirjoitus on tässä keskustelussa kolahtanut eniten:http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/74560-positiinen-syrjintä-ihanat-mustat-naiset
Niko Lipsanen 1.6.2011 klo 10:22:
Ruso jättää oman kantansa sanomatta julki, mutta viittaa myönteisesti kirjoitukseen, jossa kannatetaan valtiollista syrjintää. Jos olet sillä kannalla, niin odottaisin sinulla valtioepäilijänä olevan erittäin vahvat perustelut kannallesi. Olethan sitä mieltä, että “[S]ääntelyhaluton suhtautuu aina epäilevästi valtiolliseen väliintuloon” (pdf).
Minuunkin kolahti yksi kohta tuossa Herlinin blogikirjoituksessa, mutta varsin negatiivisessa mielessä:
Tuollainen ajatus, että myöhemmille sukupolville kostetaan edellisten tekemät vääryydet, on minulle hyvin vieras.
Venäläiset veivät aikoinaan suomalaisia orjiksi. Pitäisikö meillä olla hyvityksenä oikeus ottaa vastavuoroisesti venäläisiä orjiksi? Vai millä lailla nykyisten venäläisten pitäisi hyvittää menneet vääryydet suomalaisille?
ruso 1.6.2011 klo 12:04:
Lähinnä tässäkin keskustelussa on häirinnyt jyrkkyys puolin ja toisin, jolloin vaihtoehtoina on olla joko rasisti tai kukkahattutäti, eikä toista puolta edes yritetä tulkita suopeasti. Herlinin teksti ainoita omasikin lisäksi, jossa edes yritetään etsiä rajanvetoa.
Syvällisemmin ei aikaa kommentoida…
e.e.maa 1.6.2011 klo 13:37:
Mä olen kiinnittänyt huomiota siihen, että mitä tahansa Perussuomalaiset (etenkin jos mukana on Halla-aho) sanovat, niin heti löytyy netistä mielinmäärin kirjoituksia, joissa esitetään eriävä mielipide. Ja ei siinä mitään – saahan sitä olla eri mieltä, mutta kun kirjoituksista paistaa läpi se, että aikaisemmin kirjoittajalla ei ollut asiasta mitään mielipidettä, mutta nyt vaan pitää olla eri mieltä. Monet muuten fiksusti kirjoittavat alkavat kirjoittamaan ihan omituisia. Esimerkiksi tähän positiivinen syrjintä keissiin löytyy monia kirjoituksia, joissa sotaveteraanit rinnastetaan etnisiin ryhmiin (argumenttina siis, että miksi perussuomalaiset vastustavat sotaveteraanien positiivista syrjintää).
Munkin mielestä toi Herlinin kirjoitus oli hyvä. Olkoonkin, että itse taipuisin loppupäätelmässä toiseen suuntaan. Ja juupas-eipäs väittelyn sijaan toivoisin keskustelua siitä, mikä on hyväksyttävää syrjintää ja mikä ei. Nuo Paavo Ojalan antamat esimerkit on mielestäni hyviä ja keskustelu tulisi käydä sillä tasolla. Vastaesimerkkinä: en ymmärrä, miksi naisten tulisi saada varusmiespalveluksen johtajakoulutettavia valittaessa etua miehiin nähden tai miksi ruotsinkielisten suomalaisten pitää päästä suomenkielisiä helpommin opiskelemaan (ja pahoittelut jo etukäteen jos nämä ei pidä paikkaansa – en nyt jaksa alkaa googlettelemaan asiaa).
Ja lopuksi tuohon Lipsasen lainaamaan kohtaan Herlinin tekstistä (“jonkun valkoisten miesten sukupolven on maksettava siitä hinta…”). Sanamuoto on mun mielestä väärä, mutta ajatus oikeansuuntainen. Vertaisin tätä vaikka luonnonkatastrofiin, joka tapahtuisi esimerkiksi Ruotsissa. Vaikka Suomi ei olisi katastrofia aiheuttanut, niin kyllä suomalaisten tulisi “maksaa hintaa” auttamalla ruotsalaisia. Vastaavasti, jos historiassa on tapahtunut jotain, minkä takia yksi kansanryhmä on selkeästi huonommassa asemassa kuin toinen, niin on reilua, että tämä paremmin pärjäävä porukka auttaa huonompiosaisia. Mutta sen ei tarvitse tapahtua polkemalla hyväosaisten oikeuksia. Kuten Lipsanen alkuperäisessä tekstissään kirjoitti, niin koulutuksen tms. tarjoaminen huonompiosaisille on parempi vaihtoehto.
ruso 1.6.2011 klo 17:35:
perstuntumalta raja suunnilleen siinä, missä tuetaan jotakin ryhmää ryhmänä (oli se sitten mamut tai sotaveteraanit tai maatalousyrittäjät) tähän kuuluvien yksilöiden toimintaedellytysten parantamiseksi yleensä yhteiskunnan kokonaisedun nimissä ja siinä, missä suositaan yhtä yksilöä toisen kustannuksella jonkun suoran tavoiteltavan edun tavoittelussa (esim työpaikat, luottamustoimet tai asevelvollisuuden suorituspisteytys).
Nämä ovat menneet keskustelussa sekaisin ja siksi en ole ollut innostunut keskustelun kummastakaan osapuolesta.
Hallis on soppansa itse keittänyt. Siinä missä hänen mamu-kritiikkinsä on leimaavaa – tai vaikka ei olisikaan niin antaa sävynsä kaikki aseet väärinymmärryksille ja siis sen vaikutelman antamiseksi – niin ei ole yllättävää, että hänen ajatuksensa laitetaan vastineeksi samaan muottiin. Niin poliittinen elämä toimii: hullun maineen saaneen joukoissa ei haluta seistä – reilua tai ei.
ruso 1.6.2011 klo 17:58:
mainitsemani rajan leikkauspisteessä tapaukset, jossa jonkin ryhmän asioiden edistämiseksi perustetaan tähän nimenomaiseen tehtävään virka, jolloin ryhmään kuuluminen voi olla tehtävien menestyksellisen hoitamisen edellytys tai ainakin eduksi katsottava hakuprosessissa…
Niko Lipsanen 1.6.2011 klo 20:28:
Valtioepäilijä suhtautuu tietysti kussakin tapauksessa hyvin epäillen siihen, liekö moinen virka tarpeellinen.
e.e.maa 1.6.2011 klo 21:06:
Tää “rikos” on jo vanhentunut, mutta sopii kuin nenä päähän tuohon Ruson kommenttiin (nro 7). Poliittista syrjintää vai positiivista syrjintää vai mitä?
http://huseinmuhammed.puheenvuoro.uusisuomi.fi/34716-valtioneuvosto-vaaransi-vahemmistovaltuutetun-puolueettomuuden-ja-uskottavuuden
ruso 2.6.2011 klo 10:16:
Niko, lähtökohtaisesti aina minkä tahansa viran tai lain suhteen.
ruso 2.6.2011 klo 10:26:
e.e.maa: Husein osuu naulan kantaan.
Mika 2.6.2011 klo 11:46:
Kiitokset yllä keskusteleville.
Lohdullista lukea analyysiä vaikeasta aiheesta kun muualla lähinnä huudellaan poteroista omia luutuneita iskulauseita.
Lassi 7.6.2011 klo 10:56:
Kauniita sanoja. Ja onhan niihin helppo yhtyä. Mutta kun..
Miksi teidän ajattelu rajoittuu valtakunnan rajojen mukaan? Ikävä kysymys, mutta se on esitettävä. Miksi teidän sosiaalinen tukeminen ja tuollainen yhteiskunnallinen humanismi rajoittuu vain valtakunnan rajojen sisälle?
Miksi emme ole valmiita myöntämään esimerkiksi sosiaaliturvaa mustan afrikan alueella eläville ihmisille? Tai miksi emme murehdi kiinalaisen hiilikaivoksen työntekijän työturvallisuusasioita? Miksi me mietimme vain turvallisia oman maan sisäisiä asioita? Minusta se on rasismia. Ja minä olen siten rasisti.
ruso 7.6.2011 klo 17:44:
“Miksi emme ole valmiita myöntämään esimerkiksi sosiaaliturvaa mustan afrikan alueella eläville ihmisille? Tai miksi emme murehdi kiinalaisen hiilikaivoksen työntekijän työturvallisuusasioita? Miksi me mietimme vain turvallisia oman maan sisäisiä asioita? Minusta se on rasismia. Ja minä olen siten rasisti.”
Tulkitsen tämän jonkinlaisen maailmanhallinnon peräänkuuluttamiseksi. Jos sellaisen taimea ei ole eläkeikääni mennessä YK-siemenistä lähtenyt itämään, niin olen pettynyt…
e.e.maa 9.6.2011 klo 21:57:
Törmäsin Uuden Suomen kommenttiosastolla alla olevaan linkkiin, jonka mukaan positiivinen syrjintä (positive discrimination) on Englannissa laitonta, mutta huonommassa asemassa olevia tulee silti auttaa (positive action). Mun mielestä aika hyvä rajanveto ja mukailee tätäkin keskustelua.
http://www.diversitytoolkit.org.uk/glossary/_P/