Kun rakennetaan asuintalo, on rakennettava myös parkkipaikkoja, määrää kaupunki. Se tietysti maksaa, mutta kustannukset eivät kohdistu niille, jotka parkkipaikkoja käyttävät. Myös talon autottomat osakkaat joutuvat maksamaan siitä, että autolliset voivat pysäköidä.
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautavan (kok) mielestä näin asian pitääkin mennä. Hän sanoo (HSOK 10.9.11):
Virkamies- tai opettajapariskunnalla ei ole varaa maksaa autopaikasta 40 000 euroa, mutta he saattavat silti tarvita autoa. Siksi autopaikkojen kustantamisessa on oltava taloyhtiöissä yhteisvastuuta. Onhan taloyhtiössä myös muita yhteisiä, kuten vaikkapa pesutupa tai varastot. Niistäkin maksavat kaikki, vaikkei käyttöä olisi.
Martti Tulenheimo (vihr) kummastelee blogissaan sitä, miksi kokoomus ylläpitää parkkipaikkasosialismia. “Miksi markkinatalous hylätään, kun kyse on yksityisten pysäköintikulujen maksamisesta?” Saman tapaisia kommentteja on näkynyt myös esimerkiksi Facebookista.
Hämmästyminen johtuu ilmeisesti väärinkäsityksestä, että kuviteltaisiin kokoomuksen olevan markkinatalouspuolue. Kokoomus ei ehkä ole aivan yhtä sääntelyintoinen kuin puolueet siitä vasemmalle, mutta markkinatalouden kannatus on yhtä kaikki puolueessa varsin vähäistä. Ja kuten kaikissa muissakin sääntelypuolueissa (tai siis kaikissa muissakin puolueissa), yleensä halutaan sellaista sääntelyä, joka hyödyttää itseä ja omia keskeisiä kannattajia, ja vastaavasti vastustetaan sellaista, joka samaisia tahoja haittaa.
Enemmän kuin se, kuinka paljon eri puolueet haluaisivat säännellä yhteiskunnan toimintaa, niitä erottaa toisistaan se, mitä asioita ne haluavat säännellä ja millä tavoin.
Yhtä hyvin kysymyksen voisi heittää takaisin ja kysyä, mistä ihmeestä innostus “markkinatalouteen” nyt kumpuaa, kun ei siitä näillä uusinnostuneilla yleensä ole ollut muuksi kuin kritiikin kohteeksi?
Itse asiasta he toki ovat oikeassa ja Rautava väärässä. Ei ole mitään järkisyytä, miksi autopaikkojen hinnat pitää rahastaa asuntojen ostajilta. Yhtä hyvin autopaikoista voisi maksaa erikseen ken sellaista tarvitsee.
Kaupungin pysäköintinormeja olen tässä blogissa aikaisemminkin vaatinut poistettaviksi.
Kumitonttu 14.9.2011 klo 18:52:
Kaupunkirakenteessa, johon kerrostaloja rakennetaan, on aika paljon erilaisia investointeja, jotka verotetaan kaikilta. Ennen autojen määrän kasvua kaupunki ei omistanut katuja, vaan ne kuuluivat kadunvarren asukkaille ja olivat heidän ylläpidossa. Tällä hetkellä katuja ylläpidetään autoilijoilta kerätyin verovaroin (vaikkei niitä nyt kirjanpidossa korvamerkitä, niin ei kukaan vakavissaan väitä, etteivätkö juuri autoilijat itse kustanna tieverkon ylläpidon), mutta samoilla kaduilla ajavat niin bussit kuin paloautotkin. Jotta nykyaikainen kaupunkirakenne toimii, taloyhtiöiden on rakennettava autopaikkoja (jos autottomia ei asuisi Helsingissä, viherpiipertäjät joutuisivat itse kustantamaan busseilleen väylät).
Autoilijat joutuvat tukemaan julkista liikennettä, vaikka eivät siellä itse matkusta. Terveet joutuvat ylläpitämään sairaalat ja niin edelleen. Eli lyhyesti: ilman autopaikkoja ei ole katuja, ilman katuja ei saada ruokaa tuotua lähikauppoihin, jossa autoilijat eivät käy (vaan automarketissa).
Sinänsä olen samaa mieltä, että puolueiden erot ovat siinä, kenelle ne haluavat verovaroja kohdentaa eikä siinä, haluavatko ne verottaa.
Niko Lipsanen 15.9.2011 klo 1:42:
Katujen ylläpidosta vastaa kaupunki ja verot autoilijoilta kerää valtio. Aikaa kaukaa on haettu, että kadut rahoitettaisiin nimenomaan autoilijoilta kerätyillä veroilla.
Kaupunkirakenteen toimiminen taas ei millään lailla edellytä sitä, että taloyhtiöt rakentaisivat autopaikkoja. Ihan yhtä lailla niitä voivat rakentaa erilliset pysäköintiyhtiötkin. Tai – jos taloyhtiö rakentaa – niin ei kaupunkirakenne siitä kärsi, vaikka kustannukset kohdistettaisiinkin paikkoja tarvitseville.
Lähikauppojen ruokatarjontaan autopaikat vaikuttavat täsmälleen päinvastoin kuin väität. Kun on subventoituja autopaikkoja, on enemmän autoilijoita. Tällöin useampi käy kaupassa pidemmällä, jolloin lähikaupassa kysyntä laskee. Kysynnän laskiessa myös tarjonta laskee.
Enkä minä vaadi, etteikö autopaikkoja saisi olla. Saa olla, kunhan niitä ei rahasteta autottomilta.
Kumitonttu 15.9.2011 klo 8:15:
Aikaa kaukaa on haettu, että kadut rahoitettaisiin nimenomaan autoilijoilta kerätyillä veroilla.
Kukas ne sitten maksaa? Opiskelijatko?
Kaupunkirakenteen toimiminen taas ei millään lailla edellytä sitä, että taloyhtiöt rakentaisivat autopaikkoja.
Edellyttääpä, koska ilman autopaikkoja ei talojen pihoihin tule katuja.
Ihan yhtä lailla niitä voivat rakentaa erilliset pysäköintiyhtiötkin.
Miksi kukaan ajaisi autonsa maksulliseen luolaan, jos voi ilmaiseksi pysäköidä kadun varteen? (Kaupunki haluaa rajoittaa kadun varteen pysäköimistä – ideologisista syistä – ja siksi se maksattaa parkkipaikat taloyhtiöillä).
Kun on subventoituja autopaikkoja, on enemmän autoilijoita.
Kyllä. Subventio vaan on väärä sana, koska autottomat eivät subventoi ketään. Autoilijat ovat nettomaksajia kaikessa.
Tällöin useampi käy kaupassa pidemmällä, jolloin lähikaupassa kysyntä laskee.
Totta, mutta nyt oli puhe niistä, joilla ei ole autoa. Eli jos kaupunginosa rakennetaan autottomaksi, ei sinne tule teitä. Kun ei tule teitä, ei sinne pääse ambulanssit, paloautot, posti eikä lähikaupan tavarantaoimittajat. Että siinähän cityhippi ihmettelee, että olisiko kannattanut osallistua infran kustannuksiin.
ruso 15.9.2011 klo 9:14:
hyvä teksti
Nähty on 28.9.2011 klo 9:18:
Aika moni kummallisuus selittyy pääkaupunkiseudun kuntien verisellä kilpailulla rikkaista veronmaksajista. Sille alttarille uhrataan kaikki mahdollinen ja vielä enemmän, luultavasti ennenpitkää myös Helsingin rannat.
Kumitontulle sen verran, että jos autoilijat haluavat maksaa autopaikoista, saavat toki maksaa. Mikään ei estä. Tuolla tiellä että “autoilijat lopulta maksavat” ei ole loppua, koska sillä perusteella he voisivat vaatia määräysvallan kaikessa muussakin, tai he, jotka kuvittelevat edustavansa autoilijoita. Minulla nimittäin on auto, ja kiellän keneltäkään oikeuden puhua nimissäni.
Verokilpailulla on toki vieläkin rankemmat seuraukset asuntopolitiikassa. Nyt taantumaa vasten tarvittaisi viimeistään paljon pieniä asuntoja, joista on kysyntää ja jotka helpottaisivat hintapaineita kaikissa asunnoissa. Alhaisempi kynnys omaan lisäisi työn arvostusta, antaisi monelle nuorelle kimmokkeen tavoitteelliseen elämään ja auttaisi asumisuran alkuun. Se olisi nuorison ja nimenomaan tämänhetkisen nuorison koko elämän mittaisen hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeä teko.
Niin ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Ei kukaan heitä oikeasti halua kuntaansa, vaan rikkaita.