Sosialismi on viime aikoina puhuttanut poliittisia bloggaajia. Toki sitä on käytetty lähinnä haukkumasanana, kuten soveliasta onkin.
Ensin vihreät moittivat kokoomusta parkkipaikkasosialismista. Minä kirjoitin asuinneliösosialismista. Viimeksi Tuomas Enbuske oli sitä mieltä, että ilmaiset moottoritiet ovat sosialismia.
Enbusken mukaan moottoritie on sosialismia, koska valtio rakentaa ja ylläpitää sen verovaroin eikä peri käyttäjiltä eri maksua. Näinhän se on, mutta Enbusken argumentti jää kesken. Miksi vain moottoritie on sosialismia? Rakennetaanhan muutkin julkiset tiet verovaroin. Ja onko maksuttomuuskaan edellytys sosialismille? On valtion alkoholimonopolikin sosialismia, vaikkei viina Alkossa ilmaista olekaan.
Valtion rakentama ja ylläpitämä liikenneinfrastruktuuri on sosialismia. Olisi paljon parempi, jos julkinen valta ei olisi sotkeutunut moiseen lainkaan.
Yhdysvaltain rautateiden historia on valaiseva esimerkki. Yksityiset rautatieyhtiöt rakensivat maahan kattavan raideverkoston, mutta eivät pärjänneet kilpailussa valtion myöhemmin rakentamalle maantieverkolle. Osansa oli toki liittovaltion ja osavaltioiden sääntely- ja verotusinnolla sekä ammattiliittojen joustamattomuudella (Wikipedian Amtrak-artikkeli on varsin valaiseva). Lopputulos oli, että matkustajaliikenne rautateillä hiipui. Rahtiliikenteessä yksityiset rautatieyhtiöt ovat sentään pystyneet yhä kilpailemaan.
Jos verovaroin rakennettua tieverkostoa ei ole sotkemassa markkinoita, kannattaa yksityisen sijoittajan rakentaa mieluummin rautatie kuin maantie. On toimivampaa laskuttaa liikenneverkoston käytöstä muutamaa junaoperaattoria kuin miljoonia yksityisautoilijoita. Myös junaliikenteen harjoittajalle bisnesmalli on selkeä: juniin ostetaan matkaliput.
Jos valtio olisi jättänyt liikenneinfrastruktuurin rakentamisen markkinaehtoisille toimijoille, meillä olisi enemmän rautateitä ja vähemmän maanteitä. Ratojen ympärille rakentunut tiivis yhdyskuntarakenne tukeutuisi kattaviin joukkoliikenneyhteyksiin. Yksityisautoilla voisi olla jonkinasteista paikallista merkitystä, mutta pidemmät matkat tehtäisiin junalla tai lentäen. Kesämökkejä ei olisi yhtä paljon kuin nykyään, mutta kesäisin vuorolaivat kuljettaisivat kaupunkilaisia huviloilleen ja retkeilemään sisävesillä ja saaristossa.
Blogimerkintäni otsikko on tarkoituksella aavistuksen liian kärjistävä. Tarkalleen ottaen ei ole kyse siitä, että yksityisautoilussa sinänsä olisi mitään erityisen sosialistista. Kyse on siitä, että nykyisessä laajuudessa yksityisautoilu perustuu sosialistiselle liikenneinfrastruktuurille.
Kuvassa on ruuhkaa Lahdenväylällä 22.5.2011. Kyseinen ruuhka johtui samaisella tiellä tapahtuneesta liikenneonnettomuudesta.
Ruso 25.10.2011 klo 10:47:
Hyvä kirjoitus. En ole ajatusleikistä kuitenkaan aivan varma. Käsittääkseni (en tiedä) nimittäin autoilusta kerätyt verot ylittävät siitä aiheutuvat suorat kustannukset. Siis ihan toimiva business-malli ja sosialismia samassa mielessä kuin Alkon monopoli, mutta ei samassa mielessä kuin vaikka julkisesti kustannettu koulutus.
Auto on ylivertainen siinä mielessä, että pääset romppeinesi ovelta ovelle. Kyse on logistiikasta, jossa juna on auttamattoman jäykkä: rahdatessa junat tarvitsevat tuekseen kuitenkin ne rekat kuljettaakseen paketit perille. Näin ollen veikkaan, että autoilu olisi voittanut vapaillakin markkinoilla.
Kokonaan toinen juttu on, tarvitseeko koko ajan olla liikkeessä ja tarvitaanko sitä rompetta niin paljon. Kehitystä kuvaavaa lienee ystäväni isän huomio kuullessaan klassikko-ministäni: “sellaisella nelihenkinen perhe meni tavaroineen landelle sujuvasti 80-luvulla, nykyään mahdutaan vaimon kanssa kaksisteen just ja just kartano-volvoon”.
Niko Lipsanen 25.10.2011 klo 11:05:
Yksityinen toimija ei voi kerätä veroja. Siksi bisnesmallikin on väistämättä erilainen. Logistiikkaketjutkin olisivat muodostuneet toisenlaisiksi.
Ruso 25.10.2011 klo 12:45:
Pointtini autoilusta oli, että maksaa itse itsensä eli siis on kuviteltavissa maailma, jossa markkinaehtoisestikin autoilu voittaisi junat (rahan keruu sitten mietittävä). Toinen pointtini oli, että junien jäykkyydestä johtuen autojen voitto olisi paitsi kuviteltavissa niin myös todennäköisempi. Logistiikkaketjujen osalta en näe, miten junan saisi joka oven eteen. Ellei sitten joku apteekeista tuttu ilmanpaineeseen perustuva putkistosysteemi.
e.e.maa 25.10.2011 klo 13:44:
“Valtion rakentama ja ylläpitämä liikenneinfrastruktuuri on sosialismia. Olisi paljon parempi, jos julkinen valta ei olisi sotkeutunut moiseen lainkaan.”
Miten kevyen liikenteen väylät (sisältäen jalankulun)? Tulisiko niidenkin rakentaminen ja käytöstä rahastaminen mielestäsi jättää yksityisille toimijoille?
Niko Lipsanen 25.10.2011 klo 13:44:
Vastaus Rusolle:
Toki, mutta tämä tilanteessa, jossa ei ole ollut tarjolla vaihtoehtoja. Kaikkien on ollut pakko rahoittaa niitä maanteitä. Kun ne sitten on rakennettu, niin on niitä sitten käytettykin.
Jos markkinat olisivat olleet vapaat, niin olisivatko yksityiset sijoittajat laittaneet rahansa mieluummin rauta- vai maanteihin? Rautateissä ansaitsemisen logiikka on selkeämpi. Luulenpa, että isot infrastruktuurisijoitukset olisi tehty mieluummin turvallisempiin kohteisiin.
Toki kumipyörillä olisi roolinsa paikallisesti. Ei ne raiteet jokaisen talon eteen tulisi (vaikkakin esim. Pariisin nyt suunnittelemien rahtiraitiovaunujen tapaisia järjestelmiä voisikin olla käytössä). Mutta rahtiliikenteessä rautatiet ovat nykyäänkin suhteellisen kilpailukykyisiä siellä, missä niitä operoivat yksityiset toimijat. Tilanteessa, jossa kilpailijana ei olisi verovaroin rakennettua maantieverkkoa, kilpailuasetelma olisi rautateiden kannalta varmasti parempikin.
Niko Lipsanen 25.10.2011 klo 13:57:
En näe, että jalankulun tai pyöräilyn järjestäminen yksityiseltä pohjalta olisi sen ongelmallisempaa. Maksullisuus tuskin toimisi paitsi ehkä joidenkin pikapyöräteiden osalta, mutta yrittäjien kannattaisi tietysti huolehtia siitä, että asiakkaat pääsevät kulkemaan heidän toimipisteisiinsä. Uusien asuinalueiden rakentajat taas tekisivät väylät kuntoon, että saisivat asunnot myytyä. Taloyhtiöt vastaisivat ylläpidosta.
Toinen vaihtoehto olisi, että valtio olisi ulkona pelistä, mutta kunnat järjestäisivät paikallisen liikenneinfran. Tai ehkä niin, että kussakin kunnassa voitaisiin paikallisesti päättää, kuinka asia siellä hoidetaan.