Ranskan ja Turkin välille on kehkeytynyt diplomaattinen kiista Ranskan hyväksyttyä lain, jolla kielletään ensimmäisen maailmansodan aikana Turkissa tapahtuneen armenialaisten kansanmurhan kiistäminen (VU 24.1.2012).

Kysymys on monitahoinen. Se tuskin on epäselvää, etteikö Turkissa olisi tuolloin tapettu suuri määrä armenialaisia. Länsimaissa on melko suuri yksimielisyys myös siitä, että kyseessä oli kansanmurha. Tämä on myös minun käsitykseni tapahtumista.

Se, mitä menneisyydessä on tapahtunut ja mitä ei, ja millä nimellä näitä tapahtumia pitäisi kutsua, on kuitenkin enemmän historialliseen tutkimukseen kuin lainsäädäntätoimeen kuuluva asia. On varsin ongelmallista, jos historiallisista tapahtumista pitää määrätä lailla. Näin on kuitenkin tehty ennenkin: juutalaisten toisen maailmansodan aikana tapahtuneen kansanmurhan eli holokaustin kieltäminen on laitonta useissa eri maissa, muun muassa Ranskassa.

Jos holokaustin kiistäminen on kiellettyä, on johdonmukaista kieltää myös armenialaisten kansanmurhan kieltäminen. Avoimeksi kuitenkin jää, mihin vedetään raja: mitkä kaikki tapahtumat on syytä määritellä lainsäädännön tasolla kansanmurhiksi ja siten lain suojalla kiistattomiksi?

Minusta historiallisten tapahtuminen vahvistaminen tai kiistäminen ei kuulu lainsäädännön piiriin. Siksi Ranskan pitäisi ennemminkin poistaa laista myös holokaustin kieltämisen kriminalisointi. Koska näin tuskin ollaan tekemässä, on sitten parempi olla johdonmukainen, ja tehdä laittomaksi myös armenialaisten kansanmurhan kieltäminen.

Ranskan päätös oli johdonmukainen, ja siksi oikea, vaikkakaan ei paras mahdollinen.

Artikkelin kuva on Armenian ja Turkin rajalta, joka on yhä edelleen suljettu. Kuvassa näkyy turkkilaisten vuorenrinteisiin kirjoittamia tekstejä, jotka näkyvät Armenian puolelle. En tiedä, mitä niissä sanotaan, mutta todennäköisesti jotakin propagandaa. Otin kuvan 25.5.2009.