Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki (vas) päätti viikko sitten olla myöntämättä valtakunnalliseen nuorisotyöhön tarkoitettua valtiontukea joillekin kristillisille järjestöille keväällä 2011 järjestetyn Älä alistu! -kampanjan takia. Kampanjassa haluttiin muun muassa sanoa, että homoseksuaalisesta voi eheytyä (K24 3.2.12).
Ajattelin ensin kirjoittaa siitä, kuinka epäilyttävää on, että hallitus yrittää rahanjaolla ohjailla kansalaisjärjestöjen toimintaa tietyn arvomaailman mukaiseksi, ja kuinka olisi parempi, jos valtio ei tukisi yhtään mitään järjestöjä. En kuitenkaan tee sitä, koska Henri Heikkinen (kok) teki sen jo.
Sen sijaan kiinnitän huomion asiaan, jota on kummasteltu edellä linkitetyssä Kotimaa24:n uutisessa sekä joillakin muillakin tahoilla: jos homoihin nuivasti suhtautuvilta kristityiltä evätään tuet, niin miksi Suomen Islamilainen Neuvosto (SINE) niitä kuitenkin saa?
Yksinkertainen selitys voisi olla, ettei SINE osallistunut Älä alistu! -kampanjaan eikä sillä ole muutenkaan ollut vastaavaa kampanjaa käynnissä. Toisaalta sama pätee SLEFiin (Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland). Sekään ei osallistunut kyseiseen kampanjaan, mutta ei silti saanut hakemaansa tukea.
SINE on useiden Suomessa toimivien islamilaisten seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötaho. Sen omilla sivuilla ei sanota mitään sen enempää homoseksuaalisuudesta kuin eheytymisestäkään. Olisiko syytä kuitenkin katsoa, mitä mieltä ovat ne järjestöt, jotka muodostavat SINEn?
Jäsenjärjestöjen listassa ensimmäinen, jolle on linkitetty kotisivut, on “Helsinki Islam Keskus” (Helsinki Islamic Centre). Sivuillaan se kertoo 1800 jäsenellään olevansa Suomen suurin islamilainen yhdyskunta. Senkään omilta sivuilta en löydä kannanottoja homoseksuaalisuuteen, mutta sivupalkin linkkilistassa ylimpänä tarjotulla Islam Question & Answer -sivuilla tärppää.
Sivuston taustahenkilöksi on mainittu saudiarabialainen šeikki Muhammad Salih Al-Munajjid. Hän on siis Suomen suurimman islamilaisen yhdyskunnan mielestä sovelias henkilö opettamaan, kuinka islamia pitää käytännössä soveltaa. Artikkelissa The punishment for homosexuality [linkki korjattu toimivaksi 20.2.19] hän kirjoittaa:
The crime of homosexuality is one of the greatest of crimes, the worst of sins and the most abhorrent of deeds, and Allaah punished those who did it in a way that He did not punish other nations. It is indicative of violation of the fitrah, total misguidance, weak intellect and lack of religious commitment, and it is a sign of doom and deprivation of the mercy of Allaah.
Kanta varmaan tuli selväksi ilman kääntämistäkin.
Šeikki Al-Munajjid on kuitenkin arhinmäkeläisellä linjalla siinä, ettei hänkään näe tarpeelliseksi uhrata aikaa eheyttämisen kaltaisen huuhaan pohdiskeluun. Sen sijaan hän pohtii useilta eri kannoilta, kuinka homoseksuaalit tulisi tappaa. Vaihtoehtoina olisi polttaminen tulessa, heittäminen korkealta paikalta ja kivittäminen perään tai kivittäminen ilman heittämistä. Hän myös kertoo joidenkin olevan sitä mieltä, että homoihin pitäisi suhtautua kuten avionrikkojiin: vain naimisissa olevat on teloitettava, mutta naimattomille homoille riittää ruoskinta.
Šeikki itse kallistuu kannalle, että kuolemantuomio on ainoa oikea ratkaisu. Kahteen poikkeukseen hän kuitenkin myöntyy: Jos joku on pakotettu sodomiaan hakkaamalla, kuolemalla uhkaamalla tai muulla vastaavalla tavalla, ei häntä kuulu rangaista lainkaan. Toinen poikkeustapaus on lapsi, joka ei ole vielä saavuttanut puberteettiä. Häntäkään ei tarvitse tappaa, mutta on kuitenkin rangaistava tavalla, joka saa hänet pidättäytymään vastaavista teoista jatkossa.
Ilmeisesti arhinmäkeläisestä näkökulmasta katsoen homojen tappaminen, tai ainakin sellaisen kannattaminen, on vähemmän arveluttavaa kuin heidän eheyttämisensä. Näin siis, jos avustuspolitiikan perusteella yritämme joitakin johtopäätöksiä tehdä.
Myönnettäköön, että tässä on joitakin portaita matkalla Suomen Islamilaisesta Neuvostosta sen jäsenjärjestön kautta tämän suosittelemalle islamtulkintasivustolle. Jotakin vastaavaa päättelyketjua on kuitenkin käytetty myös SLEFin tapauksessa, jolta evättiin tuet sellaisen kampanjan vuoksi, johon se ei osallistunut. Kai samaa sitten voi soveltaa muslimeihinkin?
Jos järjestöjen homokannat ovat olennaisia nuorisojärjestötoimintaa tuettaessa, niin olisikohan ministeriön seuraavalla kerralla syytä syynätä vähän tarkemmin, mitä mieltä esimerkiksi Suomen Islamilainen Neuvosto aiheesta on? Heiltä voisi suoraan kysyä, sanoutuvatko he irti jäsenjärjestönsä suositteleman islamsivuston näkemyksistä.
Niko Lipsanen 10.2.2012 klo 11:37:
Vastaan samantien todennäköiseen standardivasta-argumenttin, joka kuuluu, että “kun Raamatussakin”.
Kyseinen linkitetty sivusto ei kuitenkaan ollut Koraani, vaan sivusto, jolla opetetaan, kuinka Koraania ja islamia pitää tulkita. Eikä kyseessä myöskään ole mikä tahansa islamtulkintasivusto, vaan Suomen suurimman islamilaisen yhdyskunnan suosittelema sellainen.
Jos haluaa verrata kristinuskoon, niin vertailukohteena pitäisi olla jonkin valtavirtaisen kirkollisen tahon suosittelema raamatunselityssivusto.
Nina Jaakkola 13.2.2012 klo 7:45:
Moikka Niko! Katsos siinä oli niin monta klikkausta välissä, ettei kulttuuri- ja urheiluministeri kerkeä tuollaista tekemään, kun on sitä muutakin puuhaa.
Samaanhaan vedottiin Arhinmäen vaalijulisteiden yhteydessä. Ei ollut aikaa penkoa kaikkien ihmisten taustoja, siksi valittiin Teemu Mäki huolimatta siitä että Arhinmäki sanoi ettei hyväksy hänen tekojaan. Lisäksi myöhemmin vedottiin siihen,että teosta on jo kaksikymmentä vuotta.
Minusta ei sinänsä ole epäilyttävää, että hallitus yrittää ohjailla kansalaisjärjestöjen toimintaa kerrankin avoimesti. Hallitukset ovat aina tehneet tätä, harrastaneet valintaa siinä kenelle tukia on annettu. Hyvä että joku sanoo ääneen millä perusteilla tukia jakelee, jotta perusteet voidaan altistaa kritiikille. Tästä pointsit Arhinmäelle.
Nina Jaakkola 13.2.2012 klo 8:01:
Ylipäänsä olen sitä mieltä että olisi tosiaan syytä käydä tätä keskustelua siitä millä perusteilla tukia jaetaan. Tämä olisi hyvä myös kansalaisjärjestöjen näkökulmasta. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin lähetellä hakemus toisensa perään eikä saada mitään vastausta eikä selitystä miksi tukea ei tullut.
Niko Lipsanen 13.2.2012 klo 10:19:
Ei kai kukaan oleta, että ministeri Arhinmäen itse olisi tarvinnut sivustoja klikkailla. Onhan hänellä avustajia ja virkamiehiä käytettävissään.
Arhinmäen eduskunta-avustaja Antero Eerola on sanonut, että “ministeriö ei voi olla tukemassa järjestöjä, jotka suhtautuvat kielteisesti seksuaalivähemmistöihin ja sukupuolten tasa-arvoon tai eivät ilmaise kantaansa selkeästi.”
Jos tuo todellakin on kriteeri, niin terveellä arkijärjellä olisi voinut päätellä, että SINE voisi olla yksi niistä tahoista, jolla mahdollisesti on ongelmia asian suhteen. Olisi sitä luullut, että asiaa olisi sitten vähän selvitettykin. Jokin samanlainen ketjuhan on kuitenkin käyty SLEFin tapauksessa, sillä se ei tuohon Älä alistu! -kampanjaan osallistunut, mutta jäi silti ilman tukia.
Minulle liberaalina on tärkeää, että valtio toimii mahdollisimman neutraalisti. Jos jotakin avustuksia jaetaan, niin ne jaetaan sitten toiminnan laajuuden tai jonkin muun neutraalin periaatteena mukaisesti, ei järjestön kantojen mukaan, kunhan toiminta vain on laillista. Liberaaliin valtiokäsitykseen sopii huonosti, että valto käyttää verorahoja ohjaillakseen kansalaisjärjestöjen kantoja. Tuollainen on sen verran irvokasta, että on syytä kysyä, voidaanko tällaisessa järjestelmässä toimivia yhdistyksiä enää kutsua “kansalaisjärjestöiksi”.
Selkeintä tietysti olisi, jos valtio ei tukisi yhtään mitään järjestöjä, vaan kansalaisjärjestöt olisivat aidosti sitä, mitä nimikin sanoo, ja hakisivat taloudellisenkin tukensa kansalaisilta.
Nina Jaakkola 13.2.2012 klo 23:16:
Niin siis on korostettava, että minähän en tiedä asiasta eli Arhimäen toiminnan taustoista, yhtikäs mitään. Kommenttini oli vain heitto ja perustuu arvaukseen ja vaikutelmaan, jonka olen saanut lähinnä Facebookin välityksellä 😉 Vaikutelmani on että kiireinen mies, jolla tuhat rautaa tulessa ja joka ei ehdi kunnolla perehtyä asioihin, joita ajaa. Eikä edes ehdi laittaa toisia perehtymään asioihin kunnolla tai laittaa niitä perehtymään niin moneen asiaan yhtä aikaa että kaikki hommat eivät tule tehtyä kunnolla.
Mutta voin olla täysin väärässä.
Minusta toiminnan laajuus ei ole neutraali periaate sekään. Vaikea löytää täysin neutraalia kriteeriä tukea järjestöjä ja ehdotuksesi että tuet poistettaisiin kokonaan, on ihan looginen sinänsä.
Mutta niin kauan kuin kansalaisjärjestöjä tuetaan ja joka tapauksessa käytetään joitakin kriteereitä tukipäätöksen tekemiseen, niin näiden kriteerien on sitten syytä olla läpinäkyviä ja avoimia kritiikille.
Niko Lipsanen 13.2.2012 klo 23:59:
Se, ettei ehdi perehtyä asioihin, joita ajaa, ei kuulosta erityisen hyvältä vaikutelmalta.
Toiminnan laajuus on joka tapauksessa neutraalimpi, vaikka usein vaikeasti arvioitava, periaate kuin se, että ajaako järjestö hallituksen tai ministerin kantaa vaiko ei. Jos päätöksiä aletaan tehdä jälkimmäisellä periaatteella, kuten nyt on tehty, niin se ei ole demokratiaa vaan kansandemokratiaa.
Ministerille on toki jätetty harkintavaltaa, mutta on viisautta harkita myös sitä, kuinka paljon tuota harkintavaltaa käyttää.
Niko Lipsanen 14.2.2012 klo 0:16:
Tai jos pidetään järjestön kantoja joistakin asioista, kuten vaikkapa homoseksuaalisuudesta, olennaisina, niin kohdeltaisiin sitten edes sen suhteen eri tahoja tasapuolisesti. Arhinmäki ei kuitenkaan kyennyt edes siihen, kuten SLEFin ja SINEn erilaisesta kohtelusta näemme.
Nina Jaakkola 14.2.2012 klo 7:14:
Minulla on tämä vaikutelma useimmista poliitikoista. Se tulee kun seuraa heidän FB-statuksiaan. Juoksevat koko ajan paikasta ja kokouksesta toiseen ja mulle tulee mieleen että näinköhän mikään homma tulee hoidettua kunnolla. Mutta minä olenkin perfektionisti 🙂
Nina Jaakkola 14.2.2012 klo 8:09:
Minulta valitettavasti loppuvat paukut ja ehkä rehellisyyden nimissä sanottava että myös mielenkiinto käsitellä tätä homoseksuaalisuuskantojen eriäväisyyttä eri järjestöissä. Linkkaan tämän blogin fb:ssa ja toivotaan että sieltä tulee asiantuntevampaa porukkaa jatkamaan keskustelua ja tuomaan siihen uutta sisältöä!
Yleisellä tasolla kansalaisjärjestöjen tukeminen on kiinnostava aihe minunkin mielestäni ja siitä voisin jatkaa keskustelua. Miksi kansalaisjärjestöjen toimintaa pitää tukea? Mitä tapahtuisi, jos sitä ei tuettaisi ollenkaan? Ketkä päättävät minkäkin järjestön tuesta ja millä perusteilla? Onko toiminnan laajuus edes mielekäs kriteeri? “Tuemme teitä, koska olette jo onnistuneet saamaan laajan tukijajoukon ja sementoituneet osaksi nykyistä yhteiskuntarakennetta?”