Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen kirjoitti maksumuurin taakse kolumnin, jossa hän syyttää yhteiskuntaopin oppikirjaa Forum 9 puolueelliseksi (HS 4.12.12).
Yksi kirjan kirjoittajista, Eenariina Hämäläinen, torjuu kritiikin ja väittää Apusen luentaa valikoivaksi (HS 4.12.12):
Hämäläisen mukaan oppikirjan tekijän tehtävänä on tasapainoilla eri näkemysten välillä ja tuoda esiin mahdollisimman monia näkökulmia.
Näyttäkää minulle suomalainen oppikirja, jossa kyseenalaistetaan hyvinvointivaltio, korkea verotus, Yleisradion erityisasema tai edes pakkoruotsi? Missä on se oppikirjan tekijä, joka eri näkemysten välillä tasapainoillen esittää näistäkin asioista muun kuin yksipuolisen myötämielisen näkemyksen?
Koulujen yhteiskuntaopetus on tunnustuksellista. Kaikista se ei ole edes huono asia. Tuomas Saloniemi (vihr) kirjoittaa blogissaan:
Tahattomasti Apunen nimenomaan sanoi ääneen sen, mitä suomalaisessa poliittisessa diskurssissa ei ole ollut tapana sanoa: yhteiskunta on poliittinen rakennelma, ja yhteiskuntaoppi on poliittista. Halusimme tai emme. Sivumennen sanottuna niin on historia, äidinkieli ja maantietokin. Apusen mielestä ongelma on, että se ei ole hänen ideologiansa mukaista.
Apunen ei vaatinut, että oppikirjat pitäisi kirjoittaa hänen ideologiansa mukaan. Se, mitä hän kaipasi, oli näkökulmien tasapainoisempi käsittely. Olen samaa mieltä: oppikirjoissa soisi kuuluvan muunkin kuin virallisen hyvinvointivaltioideologian mukaiset äänenpainot.
Saloniemi ei näe ongelmaa Apusen esiin nostamissa seikoissa. Ilmeisesti ne eivät hänestä joko ole ideologisesti värittyneitä, tai sitten ideologisuus ei ole ongelma. Hämäläinen taas puolustelee ideologista yksisilmäisyyttä sillä, että on pakko yksinkertaistaa. Yksinkertaistamistahan ei voi tehdä ilman ideologista paasaamista?
Jotta kukaan ei kyseenalaistaisi suuren julkisen sektorin autuaallisuutta, on toisenlaisia näkemyksiä esittävät tehtävä naurunalaisiksi. Tähän Saloniemikin Apusta matittelemalla, voivoittelulla ja alentuvalla osoittelemisella pyrkii. Tarkoitus lienee antaa kuva, että pikku Matti ei nyt vaan ymmärrä. Näinhän vihertävä vasemmisto järjestelmällisesti suhtautuu kaikkiin, jotka eivät sen ideologiaa niele.
Nykyisellään yhteiskuntaoppi on jonkinlaista “oman yhteiskuntaideologian” opetusta, missä “oma” tarkoittaa valtion omaa. Sen sijaan, että oppilaille pyrittäisiin antamaan kattava kuva erilaisista yhteiskunnallisista ajattelutavoista ja eväitä arvioida niitä kriittisesti, keskitytään valtiokeskeisen ideologian puolustelemiseen ja vaihtoehtoisten mallien kritisoimiseen sen viitekehyksestä käsin.
Jos joku uskaltaa tällaista opetusta kritisoida, se ei tietenkään voi johtua mistään muusta kuin siitä, että hän haluaa korvata sen omalla ideologiallaan. Koska kaikki on ideologista, niin onhan mieletöntä ajatella, että opetuksessa edes yritettäisiin tasapainoilla eri näkemysten välillä. Opetuskin on ideologista! Kyse on vain siitä, kenen ideologiaa opetetaan, kuten Saloniemikin korostaa muistellen yhteiskuntaopin opettajaansa, joka ilmeisestikin kallistui poliittisesti oikealle.
Kuvassa varis ahmii pitsaa. Kuvaa saattaa liittyä tai olla liittymättä kirjoituksen aiheeseen.
e.e.maa 5.12.2012 klo 12:46:
Amen to that! Itselle on yhteiskuntaopin kirjasta (20 vuoden takaa) palanut verkkokalvoille lähes maksetulta mainokselta näyttänyt kuva upeasta kesämökki-idyllistä ja kuvatekstistä jotenkin tähän tyyliin: “Ammattiliitot tarjoavat jäsenilleen myös erilaisia virkistäytymismahdollisuuksia.”
Tuomas S. 5.12.2012 klo 13:34:
Sekä minun että Apusen teksteissä on syytä ottaa huomioon että keskustelemme yksittäisistä lauseista. En minä tiedä onko tämä yhteiskuntaopin kirja ideologisesti värittynyt, saattaapa olla hyvinkin että on. Kiinnitin huomiota siihen, että ne kohdat joita Apunen esittää ideologisesti ongelmallisiksi ovat peräisin valtiovarainministeriöltä, Hesarista tai elinkeinoelämän valtuuskunnan raporteista – tahoilta, joita en ainakaan minä ole tottunut pitämään mitenkään varsinaisesti hippien kotipesänä.
En varsinaisesti koe kuuluvani vihervasemmistoon- jos luet blogiani niin käytän paljon aikaa ammattiyhdistysliikkeen solvaamiseen, vihreiden nuorien nolaamiseen ja muuhun kivaan. Vaalikonevastaukseni löytynevät vielä verkosta, ja varsinkin niiden avovastaukset kertovat poliittisesta suuntautuneisuudestani. En kannata kuntien suojatyöpaikkoja, suhtaudun kilpailuttamiseen ja ulkoistamiseen neutraalisti ja niin edelleen.
Pikku Matti ymmärtää varmasti. Juuri tämän takia tyylilajina on pilkka- elinkeinoelmän valtuuskunnan puheenjohtajalta pitää löytyä sellaista argumentaatiota ja faktoja, joita musiikin kandidaatti ei saa vartin googletuksella kyseenalaistettua.
Niko Lipsanen 5.12.2012 klo 14:26:
e.e.maalle: Ammattiliitot olisi tosiaan voinut lisätä jutun listaan niistä asioista, joita suomalaisissa yhteiskuntaopin kirjoissa tuskin kyseenalaistetaan.
Tuomas S:lle: Jos kyse on yksittäisistä lauseista, niin olisit voinut vähän tarkemmin viitata, mistä kohtaa esimerkiksi linkittämiäsi raportteja lauseet löytyvät. Nyt oli työlästä etsiä, mihin viittaat.
Mutta otetaan vaikka tämä Apusen kirjoituksen kohta esimerkiksi:
Viittasit kahteen HS:n artikkeliin ja yhteen Evan raporttiin. Toiseen hesarijutuista en päässyt, mutta siitä ensimmäisestä tai EVAn raportista en löytänyt kohtia, joissa olisi valiteltu, kuinka suomalaiset yritykset joutuvat EU:ssa kohtaamaan ulkomaista kilpailua (Evan paperia en lukenut kokonaan, vaan tein vain tekstihaun sanalla “kilpailu”).
Voisitko vaikka lainata ne tekstikohdat, joita tarkoitit, kun viittasit noihin lähteisiin?
Niko Lipsanen 5.12.2012 klo 14:28:
Vai oliko, Tuomas S., mielestäsi Apusen kommentin ydinkohta se, että EU:n sisämarkkinoiden toimintaa ei saisi arvostella? Minusta Apunen ei sanonut niin, vaan ihmetteli asennetta, jossa haikailtiin suojattujen kotimarkkinoiden perään turvaan ulkomaiselta kilpailulta.
Tuomas S. 5.12.2012 klo 14:48:
Minä luin sen juuri tuolla ensimmäisellä tavalla. Kun sisämarkkina-alueen aiheuttamasta kilpailutilanteen muutoksesta on puhuttu Suomen- ja Euroopankinlaajuisesti aivan väsymykseen asti. Keskustelun fokuksessa ovat olleet puolalaiset putkimiehet, ydinvoimalan rakentaja, demareiden tolkuttomat yritykset padota virolaisen työvoiman tuloa Suomeen, konepajateollisuuden ongelmat EU-markkinoilla, telakkatuet ja vaikka mikä muu.
Dynamiikka on muuttunut ja se on aiheuttanut suomalaiselle teollisuudelle ongelmia. Esimerkiksi paperiteollisuutta ajetaan Suomessa alas koska tuotanto on halvempaa hoitaa muualla. Tämä ei tietenkään kuulu eu:n sisämarkkinoihin vaan globalisaatioon, mutta tämän sanominen ääneen ei ole ollut koskaan mikään tabu vaan ihan fakta.
Niko Lipsanen 5.12.2012 klo 15:46:
Vaikka miten päin lukisi Apusen kommentin, niin vaikea sitä on ymmärtää tuolla tavalla. Tuskin Apunen itsekään on sitä mieltä, etteikö sisämarkkinoiden toiminnassa olisi ongelmia.
Käsittääkseni Apunen esitti näkökulmanaan, että oppikirjan näkemys kilpailun lisääntymiseen on yksipuolisen kielteinen. Muistetaanko lisääntyvän kilpailun ohella mainita uudet mahdollisuudet, joita suomalaisillekin yrityksille tarjoutuu, kun ne voivat kilpailla toisten EU-maiden markkinoilla?
Kerrotaanko, että EU:n ansiosta kuluttajien ei tarvitse tyytyä vain kotimaisiin kartellitoimijoihin, vaan markkinoille on tullut myös Lidlin ja Ikean kaltaisia ulkomaisia toimijoita? Tai kerrotaanko, että vaikka kuluttajien juomavalikoimaa rajoitetaankin Alkon monopolin kautta, niin EU:n ansiosta Virosta saa tuoda niin paljon viinaa kuin takakonttiin sopii?
Tuomas S. 6.12.2012 klo 13:41:
Niko: nyt ollaan taas vähän hankalassa raossa kun Apusen esittämien lauseiden kontekstia ei tiedetä. En siis ole lukenut oppikirjaa joten olen ihan vain Apusen kolumnin varassa. Mutta Apunen siis kirjoitti:
Kun mun mielestä sen toteamineen että kilpailun kiristäminen on vaikeuttanut suomalaisten yritysten asemaa on ihan pelkkä tosilause, peräti vilpittömän viihdyttävä irtototuus. Tietysti kilpailun lisääntyminen vaikeuttaa kaikkien yritysten asemaa- sitä vartenhan kilpaillaan. Että oma vimpain olisi halvempi ja parempi kuin muiden, ja tämä tarkoittaa että kenttä kiristyy ja oma asema hankaloituu.
Itse en pidä kilpailua mitenkään huonona. Saattaa olla että oppikirja jatkaa sen selvittelyä miksi näin on ja onko tämä tavoiteltava asioiden tila. Saattaa olla että ei jatka mutta yhtä kaikki, kilpailu kiristää firmoja.
Niko Lipsanen 6.12.2012 klo 14:01:
Apunen jatkaa:
Minusta tuo viittaa nimenomaan siihen, että ainakin Apusen mukaan kilpailu esitetään kirjassa lähinnä uhkana eikä mahdollisuutena. Ja tämä oli se pointti, jota Apunen kommentoi – ei se, ettei sisämarkkinoiden toiminnassa olisi arvosteltavaa.
ruso 15.12.2012 klo 8:50:
…ja DDR:ssä paistoi aina aurinko.
Tunnustuksellisen uskonnon opetus kuuluu samaan sarjaan. Tosin itselläni jäi katolisen nunnakoulun opetuksesta ihan ok kuva: käytiin läpi jokin raamatullinen tarina ja pohdittiin sen eettistä opetusta, joka sinällään on yleispätevää riippumatta uskonnon kontekstista.
Enemmän kuulee kuitenkin muistelmia siitä, että opetus on jäänyt tarinankerronnan tasolle. Onhan se joulupukkikin olemassa.
ruso 15.12.2012 klo 8:55:
Lisätään vielä, että kirjoja tärkeämpää on opettajan ote aiheeseen. Muistan hyvin, kuinka historian opetajani kävi seikkaperäisesti sisällissotamme eri tulkinnat. Kuva ei taatusti jäänyt yksipuoliseksi.
Näin ollen kirjojen sijaan debatin fokuksen tulisi olla opetusmetodeissa. Muualla painotetaan enemmän argumentaatiota, debattia, vakuuttavuutta ja suullista esiintymistä. Tärkeitä taitoja aikuisuudessa, jossa joudut laulamaan leivänantajasi virttä, vaikka ei aina mieli tekisikään…