Uutisissa kerrotaan, että ihmiset ovat kyllästyneitä kapitalismiin (ks. esim. TalSa 9.11.09). Jos kerran niin on, niin korvataan se sitten vaikka markkinataloudella.

Useimpien määritelmien mukaan noissa kahdessa on tosin kyse jotakuinkin samasta asiasta. Tai ehkä niin, että markkinatalous on se, kuinka talous toimii, ja kapitalismi on sen aatteellista puolustamista. Yhtä hyvin kapitalismi voidaan kuitenkin määritellä kantasanansa perusteella pääomien keräämiseksi. Sen suhteen ei ole niin väliä, toimiiko talous markkinatalousperiaatteiden mukaisesti vai ei.

Ja niinhän se on viime aikoina mennyt. Pääomia on kerätty, mutta yleensä enemmän tai vähemmän yhteistyössä valtiovallan kanssa. Suurimmat voittonsa kapitalistit keräävät säännellyiltä markkinoilta. Vapailla markkinoilla ei voi käyttää valtiovallan sääntelyä pitämään kilpailijat loitommalla, mikä rokottaa ikävästi bisnesten tuottoa.

Se, mikä ihmisiä nykymenossa rassaa lienee se, että suuryritykset ovat kyenneet luomaan tilanteen, jossa voitot ovat yksityisiä, mutta riskit yhteisiä. Sellaista kapitalismia on syytäkin vastustaa, mutta markkinatalouden kanssa sillä on vain vähän tekemistä.

Julkisen vallan sääntelemä tynkämarkkinatalous on ajautunut vakavaan kriisiin. Se johtaa vain korruptioon ja kilpailun tyrehdyttämiseen.

Valtion ja markkinoiden liitosta on toinen osapuoli työnnettävä taka-alalle. Sitä vaihtoehtoa, jossa yritetään häivyttää markkinat, on jo kokeiltu, eikä sitä koetta liene syytä uusia. Nyt on konkurssissa järjestelmä, jossa markkinat hyväksytään, mutta sääntelyn alla. Jäljellä on enää kolmas tie: valtion roolin merkittävä supistaminen. Siirretään poliitikot syrjään sössimästä asioita.

Vai oliko vielä joitakin muita vaihtoehtoja? Ainakaan presidentti Ahmadinejadin ehdotus ei kuulosta minusta järin houkuttelevalta.

Taloudellisen vapauden indeksi lupaa hyvää. Mitä vapaampi talous, sitä paremmin asiat maassa noin pääsääntöisesti ovat. Useimmat varmaan kuitenkin mieluummin asuisivat listan kärkipään maissa verrattuna vaikkapa puolenvälin maihin, puhumattakaan listan häntäpäästä.

Jostakin syystä poliitikot, etenkin vasemmistolaiset, haluaisivat kääntää talouden suunnan kohden listan häntäpään maita. Onko heillä siihen kenties jokin henkilökohtainen intressi? Yhteistä hyvää sillä ei ainakaan edistetä.