Lipsanen & Ruso

Seurakuntavaalit ja vaalikoneen kysymykset

Seurakuntavaalit Helsinki, Niko Lipsanen 88

Kirkollisvaalit ovat ensi kuussa. Olen ehdolla Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvostoon ehdokasnumerolla 88.

Haluan kirkon, jossa on vähemmän byrokratiaa ja enemmän diakoniaa, aitoa välittämistä ihmisistä hallinnoinnin sijaan. Kansankirkkomme on kovin virkakeskeinen ja raskas, ja muistuttaa monessakin suhteessa enemmän valtion virastoa kuin Kristuksen seuraajien yhteisöä.

Olen ehdokkaana seurakuntaväen Kirkko Keskellä Kylää -listalla. Valitsin tarkoituksella sellaisen ehdokaslistan, jossa painotetaan maailmoja syleilevien teemojen sijaan käytännönläheisiä teemoja. Haluamme esimerkiksi päästä eroon kirkkoherran ongelmallisesta kolmoisroolista asioiden valmistelijana, esittelijänä ja seurakuntaneuvoston puheenjohtajana.

Seurakuntien vaalikone on juuri avattu, mutta näyttää kävijäruuhkan vuoksi olevan nurin. Kerron siis alla, mitä vastasin joihinkin keskeisimpiin kysymyksiin.

Vaalikoneessa kysyttiin parasta tapaa tasapainottaa seurakuntien taloutta Helsingissä. Valitsin henkilöstön vähentämisen. Työntekijöiden irtisanominen ei varmasti ole toivottava ratkaisu, mutta pelkään pahoin, että siihen on vielä mentävä. Se pitää kuitenkin samalla käyttää mahdollisuutena keventää seurakunnan hallintoa.

On myös selvää, ettei jatkossa jokaista uutta toimintaa varten voida perustaa uutta virkaa. Suomen evankelilaisluterilainen kirkko on yksi maailman virkakeskeisimmistä kirkoista. Muut kirkot toimivat enemmän vapaaehtoisten seurakuntalaisten työpanoksen varassa. Se on myös keino elävöittää kirkkoa. Jotta saamme ihmisiä tekemään vapaaehtoistyötä, on sille oltava seurakunnassa myös tilaa.

Seurakunnan voimavarojen kohdistamisessa keskeisessä roolissa on diakoniatyö. Diakonian kohteet ovat moninaisia, mutta mielestäni kristillisen auttamisen ytimessä on nimenomaan köyhien ja ongelmaisten lähimmäisten parissa tehtävä työ niin kotimaassa kuin muuallakin.

Vaalikoneen vaihtoehdoista valitsin kohdan “köyhät kotimaassa”. Yhteiskuntamme kasvottoman byrokratian virittämä turvaverkko on kovin reikäinen. Kirkon on kannettava sosiaalinen vastuunsa tekemällä osansa siellä, missä yhteiskunta ei siihen kykene. Se ei kuitenkaan kykene siihen, jos se on itsekin yhtä byrokraattinen ja jäykkä kuin julkinen sektori. Kirkon rakenteiden keventäminen on edellytys sille, että voimme vaikuttavammin auttaa ihmisiä heidän hädässään.

Vaalikoneessa tiedusteltiin myös useammallakin eri kysymyksellä kantaa kirkon ja raamatuntulkinnan välisiin suhteisiin. Minusta on selvää, että Raamatun on oltava kirkon perusta, koska muuten se ei ole kirkko. Se ei tarkoita, että olisi vain yksi oikea tapa lukea Raamattua. Uskon, että Jumala on tarkoituksella antanut meille monitulkaisen teoksen, joka antaa eväitä lähestyä uskoa monelta eri suunnalta. On kuitenkin varottava sitä, ettei moniäänisyyden nimissä heitetä koko Raamattua romukoppaan.

“Jumalan Sanan julistamisen” asettaminen vastakkain “hiljentymisen, rauhoittumisen ja hengelliseen pohdinnan” kanssa on mielestäni keinotekoista. Molemmille on tilaa kirkossa. Yhtälailla on keinotekoista asettaa vastakkain Raamatun auktoriteetti ja tieteellinen tieto. Ne eivät vastaa samoihin kysymyksiin.

Myös vaalikoneen naispappeuskysymys on tarpeettoman kärjistävä. Vaihtoehtoja on vain kaksi. Joko “naisten pääsy papin ja piispan virkaan on tehnyt kirkon elävämmäksi ja raikkaammaksi” tai sitten “naisten pääsy papin ja piispan virkaan on vastoin Raamatun Sanaa”. Mielestäni naiset ovat yhtä kelvollisia papeiksi kuin miehetkin, ja hoitavat virkojansa samoin edellytyksin.

Mielestäni on kuitenkin tärkeää, että kirkko suvaitsee myös niitä jäseniään ja työntekijöitään, joiden virkakäsitykseen naispappeus ei mahdu. Kirkossa on oltava tilaa myös heille ilman, että heidät raamatuntulkintansa perusteella leimataan naisvihaajiksi tai tasa-arvon vastustajiksi.

Vaalikoneessa halutaan myös tietää, “miten kirkon pitäisi suhtautua homoseksuaaleihin ja heidän liittoihinsa”.

Minulla ei henkilökohtaisesti ole mitään sitään vastaan, että homot ja lesbot menevät naimisiin. Siksi minusta ei ole mitään syytä olla hyväksymättä sukupuolineutraalia avioliittoa juridisena instituutiona. Sitten kun kyse on kirkollisesta vihkimisestä, on hyväksyntä löydettävä Raamatusta. Minun vilpittömän tulkintani perusteella se vaikuttaa kovin vaikealta.

Perusteluista, joita kirkollisten homoliittojen puolesta esitetään, paistaa läpi se, että haetaan kirkkoinstituution hyväksyntää. Siunauksessa ei kuitenkaan ole kyse pelkästä juhlallisesta rituaalista vaan Jumalan teosta. Maallisilla tasa-arvolaeilla ja muilla säädöksillä ei voida määrätä, mitä Jumala tekee ja mitä ei. Jos kirkko hukkaa siunauksen raamatullisen perustan, niin silloin kyse on pelkistä tyhjistä rituaaleista.

Se, ettei kirkkoa painosteta hengellisissä asioissa maallisilla säädöksillä, on tärkeä uskonnonvapauskysymys. Kirkollisella siunaamisella ei ole minkäänlaisia maallisia seuraamuksia. Naimisiin pääsee ilmankin. Siksi siunaamista tai vihkimistä ei voi perustella maallisin argumentein. Jos kirkollista avioliittokäsitystä halutaan laajentaa, on sille oltava teologiset perustelut.

On kuitenkin turha paasata homouden syntisyydestä. Jos se on synti, niin tuskin se on sitä sen enemmän kuin moni muukaan asia. Syntisiä me olemme kaikki, eikä kenelläkään ole mitään syytä olettaa olevansa homoja parempi siksi, että on kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta omansa sijaan. Paavalilla, joka homouden syntisyydestä eniten piti meteliä, ei ollut erityisen korkeat käsitykset myöskään heteroavioliitosta. Hän piti ideaalina selibaattia. Niiden, jotka vaativat homoilta pidättäytymistä sukupuolisuhteista kannattaisikin siksi muistaa, että Paavalin neuvoja seuraten heidän olisi paras tehdä samoin myös itse.

Joka tapauksessa toivon, ettei näistä vaaleista tulisi homovaalit. Ymmärrän, että kysymys on monille tärkeä, ja toivon, että uskovat homot ja lesbot voivat saada riittävästi tukea uskolleen vapaamuotoisten rukoushetkien avulla.

Seurakuntavaaleissa kyse on kuitenkin pääasiassa varsin maallisista asioista: rahan ja resurssien järjestelyistä. Kirkon on julistettava rohkeasti evankeliumia ja autettava lähimmäisiä. Seurakuntien hallintoon valittavien on luotava edellytykset sille, että näin voi myös käytännössä tapahtua.

Jos olet Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan jäsen, ja voit katsoa minun edustavan ajatukseni ja kantoineni myös sinua, käy kirjoittamassa oranssiin äänestyslippuun numero 88 (valkoisella lipulla valitaan jäsenet myös seurakuntayhtymän yhteiseen kirkkovaltuuston, jonne en ole ehdolla).

Ennakkoäänestys ma–pe 1.–5.11. mm. Narinkkatorilla klo 12–19
Varsinaiset vaalipäivät:
Sunnuntaina 14.11. Tuomiokirkossa klo 12–20
Maanantaina 15.11. Johanneksenkirkossa klo 11–18

Keskustelu

Yhteensä 7 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Seurakuntavaalit ja vaalikoneen kysymykset”

  1. Lassi 27.10.2010 klo 8:40:

    Sinähän olet, hyvä mies, mennyt ihan suoraan uskovaisten miinaan. Kirjoituksesi on aivan sitä samaa sössöä, mitä kirkko on jo muutenkin täynnä. Tarkoitan tällä sitä, että unohdetaan kokonaan koko touhun lähtökohdat. Mistä tuo sirkus on saanut alkunsa. Vähän sama asia, kuin että tiedepuolella pyyhkäistäisiin kerta heitolla koko Kreikkalainen perintö unohduksiin. Lähimmäksi tätä pääset viitatessasi Paavaliin, joka käsittääkseni ei kuitenkaan ole koskaan edes tavannut sitä alkuperäistä hemmoa. Miksi siitä hemmosta ei puhuta mitään vaikka hänestäkin olisi tarinoita yllinkyllin kerrottavaksi?

  2. Niko Lipsanen 27.10.2010 klo 11:45:

    Mainitaanhan tässä viestin alussa Kristuskin. Hänestä ei kovin paljon ole kuitenkaan puhe, koska kirjoituksessa käsittelen pääasiassa varsin maallisia seurakunnan hallintoon ja talouteen liittyviä aiheita.

    Loppupuolella aiheena on kysymys homoseksuaaleista ja heidän liitoistaan. Viittaan Paavaliin, koska hän on varsin keskeinen hahmo tässä keskustelussa. Jeesuksen Paavali tapasi Damaskoksen tiellä hyvinkin henkilökohtaisesti (Ap.t. 9:3-8), vaikkei ilmeisesti tavannutkaan tätä ennen ristiinnaulitsemista.

    Kritiikkisi meni minulta vähän ohi, enkä tavoita pointtiasi.

  3. Lassi 27.10.2010 klo 12:43:

    Jaaha. No, yritetään sitten uudestaan. Erilaisista näkökulmista..

    Joo, mainitset kirjoituksesi alussa kristuksen seuraajat. Et varsinaisesti kristusta. Mutta jos se lasketaan kristuksen mainitsemisemiseksi, niin olkoon. Kumminkin.. Kristushan on vain otsikko. Se termi on ihan helppo mainita. Mutta minä kaipaisin sille asialle jotakin sisältöä, varsinainen leipäteksti puuttuu. Mitä ymmärrät hänellä, mitä hän merkitsee sinulle, miten hän on vaikuttanut elämääsi? Tuossa mainitsemassasi muodossa hän on pelkkä tyhjyyttään kumiseva tynnyri.

    Kun kirkkohan on kristuksen seuraajien yhteisö. Siksi perustelut asioille pitäisi kirkossa etsiä Jeesuksen puheista tai teoista. Ja vasta, jos tällaista esimerkkiä ei löydy, vasta sitten tulisi käyttää omaa loogista päättelykykyä. Sinun ajattelusi lähtee liikkeelle toisin päin. Lähdet ratkomaan asioita ensisijaisesti terveellä järjellä. Siksi ennustan, että tullessasi valituksi, joudut hetken päästä tekemään päätöksiä, joissa Jeesuksen ajatukset ja oma järkesi ovat ristiriidassa. Siksi olisi mielestäni äänestäjiä kohtaan reilua tehdä pesäero Jeesukseen kertomalla, että tällaisessa ristiriitatilanteessa tulet valitsemaan oman järkesi.

    Ajattelet mahdollisen tulevan tehtäväsi olevan ensisijaisesti maallisten ja taloudellisten asioiden hoitoa. Jos haluat pitää kiinni tuosta kristuksen seuraamisen logiikasta, tehtävään varmaankin kannattaisi valmistautua tutustumalla Jeesuksen ajatuksiin rahasta. Kannattaa lukea esim. Matteuksen testamentti läpi sellaisella ajatuksella, että painaa mieleensä kaikki ne kohdat, joissa Jeesus puhuu jotakin rahasta.

  4. Niko Lipsanen 27.10.2010 klo 13:57:

    Lassi kirjoitti:

    Sinun ajattelusi lähtee liikkeelle toisin päin. Lähdet ratkomaan asioita ensisijaisesti terveellä järjellä.

    Kyllä minusta uskonasioissakin tarvitaan tervettä järkeä, mutta ei sillä saa sivuuttaa Jeesuksen sanomaa eikä Raamatun ilmoitusta.

    Esimerkiksi, kun ajattelen terveellä järjeellä, en keksi mitään syytä, miksi homoudessa olisi jotakin vikaa. Ei se ketään haittaa, jos jotkut haluavat olla oman sukupuolensa eivätkä vastakkaisen kanssa.

    Jeesus ei homoja tuomitse, eikä minunkaan tarvitse. Hänkin puhuu silti avioliitosta miehen ja naisen välisenä. Eikä Paavaliakaan voi kokonaan syrjäyttää. Vaikka hän olikin äkkipikainen eikä aina harkinnut, mitä suustaan sylkäisi, niin on hän silti merkittävä uskonnollinen opettaja. Ei hänen kirjeitään turhaan ole Raamattuun mukaan otettu.

    Jeesuksen sanomaa, Paavalin opetusta ja omaa järkeäni yhdistellen olen päätynyt kantaani tässä asiassa: ei tuomita, mutta ei siunatakaan. Siksi kannatan rukoushetkeä.

    Kiitokset joka tapauksessa opastuksesta. Lupaan lukea ajatuksella sen, mitä Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa rahasta tulinpa sitten valituksi seurakuntaneuvostoon tai en.

    ***

    Lisätään tähän vielä linkit kahteen uudempaan samoja aihepiirejä käsittelevään kirjoitukseeni. Aiheita-blogissa jatkan vaalikonekysymysten pohtimista ruotimalla Kirkko ja kaupunki -lehden asemaa. Tähän blogiin kirjoitin merkinnän kirkosta eroamisista.

  5. ruso 27.10.2010 klo 15:18:

    Ja Platon rajasi aikoinaan orjat ihmis-käsitteen ulkopuolelle. Nykylukija päivittää käsitteen automaattisesti ja pitää tekstejä kovana kamana (eikä viilaa pilkkua). Saman voisi tehdä kirkko selkeäsanaisesti homokeskustelussa (suhteessa Raamatun joihinkin kirjaimellisiin yksityiskohtiin). Viesti on tärkeämpi kuin kehyskertomus.

  6. Niko Lipsanen 16.11.2010 klo 1:00:

    Kiitokset äänestäjille! Saamani 28 ääntä eivät kuitenkaan valitettavasti riittäneet seurakuntaneuvostopaikkaan.

  7. Paluuviite: Aiheita (1.11.2010 19:54)

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @nlipsane

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO