Lipsanen & Ruso

Myös positiivinen syrjintä on syrjintää

Käsitettä “positiivinen syrjintä” käytetään usein tilanteesta, jossa tilastollisesti aliedustetun ryhmän yksilöä suositaan suhteessa muiden ryhmien yksilöihin. Nämä ryhmät voivat määräytyä esimerkiksi sukupuolen, etnisyyden tai iän perusteella.

On ristiriitaista, jos syrjintää pyritään ehkäisemään syrjinnällä. Asiaa ei muuteta sillä, että syrjintää kutsutaan “positiiviseksi”. Kielitoimiston Kieli-ikkuna tiivistää asetelman hyvin:

EU:n tasa-arvodirektiivissä esiintyy termi “positiivinen syrjintä”, joka tarkoittaa, että nainen asetetaan etusijalle muuten tasapäiseen mieshakijaan verrattuna paikoissa, joissa on naisvähemmistö. Taitaa positiivisuus olla siinäkin kovin suhteellista – ainakin syrjityn näkökulmasta.

Joskus puhutaan syrjinnän sijaan “positiivisesta erityiskohtelusta”, mutta samasta asiasta siinäkin on kyse.

Kirjoitin lähes tasan vuosi sitten samasta asiasta tarkastellen erityisesti sukupuolten välistä tasa-arvoa. Kutsuin, ja kutsun edelleen, kollektiiviajatteluksi näkemystä, jossa ihmiset nähdään ennemmin jonkin ryhmän edustajina kuin yksilöinä. Johannes Nieminen (via Mikko Ellilä) kirjoittaa aiheesta etnisen syrjinnän kautta. Hän on sattunut lukemaan julkaisun Rasismin ja etnisen syrjinnän ehkäiseminen Helsingin kaupungin toiminnassa (poistettu toimimaton linkki pdf-tiedostoon). Siitä pintaan nousee kohta 1.3, jossa sanotaan:

Esimerkiksi työhönotossa voidaan ottaa huomioon hakijan etninen tausta palkkaamalla tehtävään työmarkkinoilla aliedustettuun ryhmään kuuluva henkilö, vaikka tämä ei olisi aivan yhtä pätevä kuin paremmin edustettuun ryhmään kuuluva.

Tätä perustellaan seuraavasti:

Positiivinen erityiskohtelu on sallittua, jos siihen on objektiiviset ja perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet ja jos se on oikeassa suhteessa tavoiteltavaan etuun.

Yhdyn Niemisen (ja Ellilän) näkemykseen, ettei esitetty ole rasismin ehkäisyä vaan rasismia. Rasismista eroon pääseminen edellyttää, että kenenkään etninen alkuperä ei saa vaikuttaa esimerkiksi työntekijää valittaessa. Se, että etnisyys tuodaan eksplisiittisesti mukaan valintaan vaikuttavaksi tekijäksi, on täysin vastakkain tämän periaatteen kanssa ja siksi rasistista.

Nieminen puuttuu myös kohtaan 1.2:

Välillistä syrjintää on esimerkiksi hyvän suomen kielen taidon vaatimus työpaikkailmoituksessa, kun vaatimuksella ei ole hyväksyttävää perustetta.

Tätä, toisin kuin Nieminen, pidän olennaisena kysymyksenä, kunhan kielitaitoa voidaan vaatia silloin kun “hyväksyttävä peruste” on olemassa. Työtehtävään kuuluu vaatia vain niitä ominaisuuksia, joita sen suorittaminen edellyttää. Mitään taitoa ei pidä vaatia oletuksena, eikä kielitaito ole poikkeus. Tätä tosin pitäisi soveltaa myös ruotsin kielen ollessa kyseessä.

En kuitenkaan tarkoita, etteikö mitään aktiivisia toimenpiteitä tarvittaisi esimerkiksi maahanmuuttajien aseman parantamiseksi. Suomessa on (kuulemani mukaan) esimerkiksi maahanmuuttajia, jotka lääkärin koulutuksella työskentelevät siivoojina tai ovat työttömiä. Ongelmana saattaa olla juuri kielitaidon puute, tai sitten heidän suorittamansa lääkärintutkinto ei vastaa sitä, mitä Suomessa vaaditaan. Tällaisissa tapauksissa pitäisi mahdollisuuksien mukaan järjestää koulutusta, jotta maahanmuuttajat oppisivat kieltä ja voisivat päivittää tutkintonsa vaatimusten mukaisiksi.

Raja sen välillä, milloin erityistarpeiden huomioonottaminen polkee toisten oikeuksia ja milloin ei, on häilyvä. On kuitenkin ymmärrettävä, että ihmiset ovat yksilöitä eikä saman tarjoaminen kaikille ole tasa-arvoa. Se sama sopii paremmin toisille kuin toisille. Tällaisesta sosialidemokraattisesta mentaliteetista olisi päästävä eroon esimerkiksi peruskoulussa. Ero menee suurin piirtein siinä, että huonosti kieltä osaavalle on voitava tarjota mahdollisuus parantaa kielitaitoaan, mutta puutteita kieli- tai muissa taidoissa ei voida valintatilanteissa sivuuttaa asettamalla henkilö etnisyytensä perusteella erityisasemaan.

Tilastollinen epätasa-arvo on tilastollinen ongelma eikä tasa-arvo-ongelma. Yksilön oikeuksia ei saa koskaan polkea, jotta hallintoviranomaiset saisivat kaunisteltua tilastoja.

Keskustelu

Yksi kommentti tai paluuviite kirjoitukseen “Myös positiivinen syrjintä on syrjintää”

  1. Paluuviite: Lipsanen & Ruso (31.5.2011 2:43)