Usein oikeaan osuva Liisa Jaakonsaari kritisoi perustuslakia:
“Tässä perustuslaissa on valuvika. Toisaalta sanotaan, että tasavallan presidentti johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ja toisaalta sanotaan, että Euroopan unionin politiikkaa johtaa pääministeri ja valtioneuvosto”
Jaakonsaari on kunnostautunut myös ulkopolitiikan arvostelijana ja profiloitunut Nato-myönteisillä kannanotoillaan. Hän ei ole yksin: monet ovat samanaikaisesti sekä perustuslain että ulkopoliittisen linjan (tai linjattomuuden!) kriitikoita.
Perustuslaki ja ulkopoliittinen linja ovat kuitenkin asioina pysyneet erillään, kuten pitääkin. Perustuslain kritisoiminen epämiellyttävän politiikan vuoksi olisi asiatonta.
Presidentti Halonen ei ole tähän kyennyt:
“Perustuslain tasavallan presidentille ja valtioneuvostolle asettama kahdensuuntainen yhteistoiminta- ja yhteistyövelvoite ulkopolitiikan johtamisessa on toiminut hyvin. Se on alleviivannut pitkäjänteisen ja laajaan yksimielisyyteen rakentuvan ulkopolitiikan merkitystä” (valtiopäivien avajaispuhe 3.2.2006, kursiivi H. Ruson.)
Hän tulee näin samaistaneeksi presidentti-instituution ja (edustamansa) ulkopoliittisen linjan.
Toivottavasti kyseessä on lapsus. Toimivassa demokratiassa poliittiset linjat, valtiosäännön mukaiset instituutiot ja niitä hoitavat henkilöt on syytä pitää visusti erillään.
Kekkosta ei kannata haikailla. Hänen aikanaan päti kaava: Kekkonen = ulkopoliittinen linja = presidentti-instituutio. Hänen kuollessa lapset kysyivät, kenestä tulee seuraava Kekkonen unohtaen samalla jo 4 vuotta virassa olleen Koiviston.
Onneksi uutta Kekkosta ei tullut. Toivottavasti Halonenkaan ei yritä.
Timo L. 13.1.2007 klo 22:02:
En ihmettelisi, vaikka Halosen kauden lähestyessä loppuaan perustettaisiin jonkinlainen pro Halonen kansanliike vaatimaan perustuslain muuttamista, että saadaan Tarjasta uusi Kekkonen.
e.e.maa 14.1.2007 klo 19:09:
Perustuslaissahan säädetään: “Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.”
Niin mielelläni kuin Halosta kritisoisinkin, niin tässä kohdassa en näe lapsusta.
En myöskään löytänyt Jaakonsaaren mainitsemaa kohtaa, jossa sanottaisiin Euroopan unionin politiikan johdon kuuluvan pääministerille ja valtioneuvostolle.
Todettakoon, että tämä oli ensimmäinen kerta kun tutustuin perustuslain kansainvälisistä suhteistä säätäviin pykäliin. Ehkä joku lainoppineempi voisi valaista maallikkoa? Vai onko tässä väkisin keksitty ristiriitoja?
ruso 15.1.2007 klo 10:47:
e.e.maa: “Perustuslaissahan säädetään: “Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.”
Niin mielelläni kuin Halosta kritisoisinkin, niin tässä kohdassa en näe lapsusta.”
Nähdäkseni Halonen sekoittaa päätöksenteon muodot (p-lain) politiikan sisältöön (pitkäjänteiseen ja laajaan yksimielisyyteen rakentuva ulkopolitiikka, joka Halosen tapauksessa tarkoittaa mm Naton vastustamista yms…). Paha moka.
Suopeasti tulkittuna Halonen on tarkoittanut laajalla yksimielisyydellä valtioneuvoston (jolla eduskunnan tuen kautta kansan tuki) ja presidentin (joka suoraan kansan valitsema) yksimielisyyttä. Tällöin e.e.maa osuu oikeaan. Pressa olisi tässä tapauksessa saanut olla huolellisempi muotoiluissaan.
Tässäkin tulkinnassa on se ikävä puoli, ettei pressan luottamusta testata jatkuvasti, kuten hallituksen (jolle voi antaa kenkää milloin vain). Tässä mielessä yksimielisyys on siis spekulatiivista.
Jaakonsaaren mainitsema kohta löytyy perustuslain luvusta 8:
Kansainväliset suhteet 93 §, Toimivalta kansainvälisissä asioissa, jossa “Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
(…)
Valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä. (…)”
kiertolainen 15.1.2007 klo 11:12:
Kuinkahon moni Äijä Niinistöä jumaloiva ja Muumi Halosta halveksiva olisi karsimassa pressan valtaoikeuksia jos Äijä olisikin presidentti nyt. Veikkaanpa että valtaoikeuksia oltaisiin peräämässä enemmänkin takaisin päin siinä tapauksessa.
ruso 15.1.2007 klo 11:40:
Kiertolainen: “Kuinkahon moni Äijä Niinistöä jumaloiva ja Muumi Halosta halveksiva olisi karsimassa pressan valtaoikeuksia jos Äijä olisikin presidentti nyt. Veikkaanpa että valtaoikeuksia oltaisiin peräämässä enemmänkin takaisin päin siinä tapauksessa. ”
Niin tai näin, Jaakonsaaren (ja Penttilän vastaava vuodelta 2004 ja muitakin riittää) valuvika-argumentti on vahva: P-laki antaa kaksi keskenään mahdollisesti ristiriitaista ohjetta.
Kritiikki on siis esitetty, vaikka sitä ehkä hiukan vähemmän hehkutettaisiinkin.