Kuten edellisessä merkinnässäni kirjoitin, verotus on valtion ydinosaamista. Se voisi olla myös palvelu, jota valtio tarjoaisi laajemminkin yhteiskunnan käyttöön.
Kirkollisvero on hyvä esimerkki tällaisesta palveluna tarjottavasta verosta. Valtio kerää sen kirkon jäseniltä, vähentää siitä veronkannosta kertyneet kulut, ja tilittää tuoton kirkolle. Tämä on kirkon kannalta hyvin kätevä tapa kerätä jäsenmaksut.
Ei ole kuitenkaan mitään syytä, miksi vapaaehtoisten verojen kautta tulojen hankkimisen pitäisi olla vain kirkon etuoikeus. Monet järjestöt voisivat kerätä jäsenmaksunsa samalla tavalla.
Kovin pienille organisaatioille verotuspalvelu tuskin olisi kannattava, koska tuloista vähennettäisiin kuitenkin veronkannosta syntyvät kulut. Pienillä veromäärillä tulot hupenisivat niihin. Pienemmätkin järjestöt voisivat silti tulla mukaan tekemällä yhteistyötä esimerkiksi keräämällä halukkailta maksajilta vapaaehtoista kehitysyhteistyö- tai ympäristöveroa, jonka tulot sitten jaettaisiin kohteisiinsa järjestöjen sopimin tavoin.
Päällekkäisiä järjestelmiä voisi karsia siten, että myös ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksut siirrettäisiin verotuksen piiriin. Nehän ovat nykyisinkin eräänlaisia palkasta suoraan vähennettäviä veroja. Kun ne menisivät verotuksen kautta, niin ei turhaan rasitettaisi työnantajaa ylimääräisillä paperitöillä. Myös työntekijän yksityisyys parantuisi, kun työnantaja ei tietäisi, kuka maksaa ay-veroa ja kuka ei.
Kaikki voittaisivat. Veronmaksajalle nämä verot olisivat vapaaehtoisia, joten ne eivät lisäisi pakollista verorasitusta mitenkään. Järjestöt ja kirkot (muutkin kuin luterilainen ja ortodoksinen) saisivat verojen kautta vakaan tulonlähteen, joka mahdollistaisi toiminnan pitkäjänteisen kehittämisen. Valtio taas saisi jaettua veronkannosta koituvia kustannuksia myös muille tahoille ja siten hyödynnettyä ydinosaamistaan.
Annimaria 18.11.2010 klo 19:23:
Briteissä on ainakin käytössä vähän vastaavanlainen systeemi nimeltä Payroll Giving. Siinä työnantaja voi pidättää työntekijän palkasta (tämän pyynnöstä tietenkin) lahjoituksia hyväntekeväisyyteen verovapaasti. Lahjoittaja ottaa yhteyttä vain siihen hyväntekeväisyysjärjestöön, jolle haluaa antaa rahaa, ja hyväntekeväisyysjärjestä ja palkanmaksaja hoitavat loput järjestelyt keskenään.
Rahat kerätään keskitetysti eräänlaiseen virastoon, joka sitten hoitaa ne eteenpäin hyväntekeväisyysjärjestöille. Tämä tarkoittaa, että työnantaja saa tietoonsa vain lahjoitetun rahasumman, ei lahjoituksen kohdetta.
Brittien systeemi on hiukan ylibyrokraattinen ja monimutkainen, mutta se taitaa olla maan tapa. Muuten olen aina ajatellut, että se on hyvä idea. Eli kannatan sinunkin ehdotustasi. Olen aina miettinyt, että kirkko on melkoisen onnekas, kun valtio tarjoaa sille veronkeruupalvelua. Toisaalta olisi melko tehotonta, jos kirkko nyt perustaisi oman veronkeruu byrokratiansa. Siksi olisi loistavaa, jos valtio voisi tarjota ydinosaamistaan sitä tarvitseville ja samalla mahdollisesti kerätä itselleen hiukan taskurahaa.
Niko Lipsanen 19.11.2010 klo 0:10:
En tuosta brittien kuviosta tiennytkään (mutta Wikipedia näyttää tietävän). Vähän byrokraattiselta ja monimutkaiseltahan se kuulostaa, mutta hyvä idea kuitenkin. Meillä sen voisi toteuttaa yksinkertaisemmin samalla periaatteella kuin kirkollisveronkin.
ruso 19.11.2010 klo 10:52:
Kannatan.
Asko 3.12.2010 klo 1:12:
Ei valtion osaaminen verotukseen lopu. Se osaa myös pakottaa, kiristää, taivutella ja uhkailla. Valtio olisi myös mitä parhain perintätoimisto.
Samoin ydinosaamista on myös lainsäädäntö, eli etujen valvonta sekä ajaminen. Valtio voisi asettaa lobbareille ja lobbaaville yhtiöille vuotuisen maksun sillä perusteella, kuinka paljon suosiminen haittaa muuta yhteiskuntaa. Maksu voisi olla huomattavasti haittaa pienempi, sillä nythän lobbarit saavat valtion palvelut ilmaiseksi ja valtion suosiota ei voida välttää mitenkään.
Niko Lipsanen 16.10.2011 klo 3:04:
Helsingin nuorliberaalikeskustalaiset esittävät samantapaista, joskin pidemmälle hiottua mallia, jota he kutsuvat yhdistystiliksi. Pähkäilemisen arvoinen ajatus tuokin. Nimen muuttaisin kuitenkin joksikin muuksi, sillä kirkko ei ole yhdistys.