Juho Lindman ja Markus Neuvonen ovat toimittaneet Äänestäjän käsikirjan, joka on Creative Commons -lisenssillä julkaistu pamfletti. Se on saatavana pdf-tiedostona Julkinen tila -blogista.
Kirjan alaotsikko on “Tiekartta poliittisesti värisokealle”. Ei kuitenkaan jää epäselväksi, millä väreillä kirjoittajat ovat tiekarttansa piirtäneet. Kirjan takakansitekstissä sanotaan, että “[k]irjoittajakaartina on monipuolinen ja poliittisesti kirjava joukko yhteiskunnasta kiinnostuneita kansalaisia”, mutta todellisuudessa poliittinen kirjo on kaikkea muuta kuin monipuolinen. Kirjan toinen toimittaja Lindman on vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas ja kirjoittajien joukossa ovat vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Claes Andersson, sitoutumattomassa vasemmistossa opiskelijapolitiikassa vaikuttaneet Jukka Huhta ja Aija Salo (jälkimmäinen vihreiden kansanedustajaehdokas) sekä demari Kaarin Taipale.
Punavihreän väriskaalan rikkovat vain muutamat kirjoittajat, joiden poliittisesta sitoutumisesta ei ole tarkempaa tietoa. Esimerkiksi siirtoäänivaalitavasta kirjoittava Kalle Mikkola on ajatusmaailmaltaan varsin liberaali ja perustelee vaalitavan muutosta sillä, että siirtoäänijärjestelmä toisi kysynnän ja tarjonnan lait vaaleihin nykyjärjestelmää paremmin. Kirjan muut kirjoittajat tuntuvat kuitenkin näkevän markkinat enemmän uhkana kuin mahdollisuutena.
On mukana politiikkaa periaatteellisemmaltakin tasolta tarkastelevia kirjoittajia, kuten professori Markku Wilenius, jonka pohdiskelut epävarmuuden osoittamisesta politiikassa ovat virkistäviä. Ja ei aatteellisempikaan vire kirjoituksista välttämättä huonoa tee. Yksisilmäisimmin omaa poliittista agendaansa ajavat feministi Aija Salo ja pamfletin pohjanoteerauksena punaisia iskulauseita tykittävä tutkija Kaarin Taipale.
Pamfletti herättää joitakin ajatuksia, joihin saatan palata myöhemmin, jos teksti tulee nettiin helpommin linkitettävässä muodossa. Se olisi ihan hyvä puheenvuoro, jos punavihreyttä ei yritettäisi peitellä sitoutumattomuuden kaapuun. Kaipaan politiikkaan enemmän aitoa ja rohkeaa sitoutuneisuutta. Nykyään lähes vaikuttaa siltä, että mitä enemmän jokin taho julistaa poliittista sitoutumattomuutta, sitä todennäköisemmin se julistaa poliittisesti värittynyttä agendaa (erityisen varma merkki on kritiikin kohdistuminen vanhentuneeksi moitittuun oikeisto-vasemmisto-akseliin). Ja useimmissa tapauksissa tuo agenda on enemmän vasemmalta kuin oikealta – sitoutumattomuudella verhoiltu punaisuus ilmeisesti puree sen laidan äänestäjiin.
Pamfletin julkaissut Julkinen tila kertoo olevansa “puoluepoliittisesti sitoutumaton, kriittinen ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin mahdollisimman monipuolista näkökulmaa tavoitteleva verkkojulkaisu”. Taidamme siis tietää, mitä on odotettavissa.
Markus N. 19.2.2007 klo 13:58:
Jonkinlainen puolustuspuhe olisi kai paikallaan. Emme valikoineet kirjoittajia sen perusteella, minkälaista poliittista agendaa he edustivat. Kutsuja lähti kaikenlaisille tahoille vaikka missä yhteyksissä; ne jotka kutsuun vastasivat, päätyivät kansiin.
Kirjaan kirjoittaneet ovat ensisijaisesti itsenäisesti ajattelevia ihmisiä, ja vasta toissijaisesti omien, muodollisten taustaideologioidensa proponentteja, ja tämä kannattaa ottaa huomioon jo lähtökohdissa. Kirjoittajien poliittisia sitoumuksia ei, toisin kuin sanot, yritetä peitellä vaan sanotaan suoraan, mikäli näillä sitoumuksilla on ollut jokin linkki sanottuun. Kirjan yhdestätoista kirjoittajasta vain neljällä oli tietääksemme jokin sitoumus, lopuista meillä ei ollut juuri mitään käsitystä. Ennen kaikkea alku- ja loppusanat kannattaa lukea huolella, koska niistä välittyy se konteksti, jota vasten näitä sitoumuksia kannattaa tarkastella.
Pakko myöntää, että meillä oli hämmästyttäviä vaikeuksia keksiä sellaisia kirjoittajia ns. oikealta laidalta, jotka olisivat pyrkineet johonkin muuhun kuin olemassaolevan ajattelutavan (ongelmaton oikea-vasen jaottelu, ongelmaton suhtautuminen markkinoihin joko puolesta tai vastaan, jne.) legitimoimiseen.
Selkeästi oikealta päin tuleva kritiikki kohdistuu tyypillisesti enemmän systeemin tuottamiin lopputuloksiin, esim. tulojakoon ja sen perusteluihin, toteutuviin vapausoikeuksiin jne., kuin itse systeemiin tai poliittisen värikartan oikeutusten esille nostamiseen ja kyseenalaistamiseen. Löytämässämme kritiikissä joko kyse oli pelkästä markkinoiden vapauttamisen ajamisesta patenttiratkaisuna kaikkeen (vasara kädessä kaikki näyttää nauloilta), tai jostain sellaisesta esim. rasistisesta agendasta, jonka taakse toimittajat eivät halunneet asettua.
Mutta hienoa, että olette eri mieltä teoksen kanssa, se oli vähän niin kuin se pointti, keskustelun herättäminen. Jos esim. te keksitte uusia, kekseliäitä ns. “out-of-the-box” avauksia tai hyviä näkökulmia, Julkinen tila antaa hyvän foorumin siihen. Olemme avoimia emmekä kavahda hyvin perusteltua erimielisyyttä, ja otamme mielellämme vastaan hyviä kirjoituksia toimituksen ulk
Markus N. 19.2.2007 klo 14:09:
Jaha, kommentti katkesi näköjään kesken.
“Pamfletin julkaissut Julkinen tila kertoo olevansa “puoluepoliittisesti sitoutumaton, kriittinen ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin mahdollisimman monipuolista näkökulmaa tavoitteleva verkkojulkaisu”. Taidamme siis tietää, mitä on odotettavissa.”
Ehkä hieman liioitellun kyynistä. Emme kysy puoluekirjaa kirjoittajiltamme, niin hyvässä kuin pahassakaan.
Niko Lipsanen 19.2.2007 klo 14:29:
Mainittakoon, että tämä merkintä on minun kirjoittamani, enkä tiedä mitä mieltä Ruso on asiasta. Julkinen tila -blogissa näkyvässä trackback-kommentissa näkyy WordPressin asetuksista johtuen kommentoijana blogin nimi Lipsanen & Ruso, mistä voi tietysti saada käsityksen, että olisimme molemmat kommentin takana.
Pamfletissa kerrotaan yksittäisten kirjoittajien taustat (jonkun osalta puuttui, koska minä löysin nuo mainitut viisi julkivasemmistolaista), en sitä mielestäni kiistänyt. Noiden viiden lisäksi on vielä kaksi (Aleksi Neuvonen ja Roope Mokka), jotka ovat tutkijoina Demos Helsingissä, jonka brittiläinen vastine Demos UK on vasemmisto-orientoitunut, vaikka tietysti nimellisesti sitoutumaton, kuten tuohon genreen nykyään kuuluu. En tiedä, mikä näiden demosten keskinäinen suhde on ja voidaanko Demos Helsinkiäkin pitää vasemmistolaisena organisaationa, mutta ilmeisesti jotain tekemistä niillä kuitenkin on keskenään.
Mutta miksi väitätte pamfletin takakannessa, että kirjoittajajoukko on poliittisesti kirjava, jos se ei sitä todellakaan ole? Mihin sillä pyritään?
Voi olla. Mutta pamfletin luettuani en kyllä sanoisi, että nämä vasemmaltakaan tulleet kirjoittajat olisivat juurikaan muuhun pyrkineet. Selkein esimerkki on mainittu Kaarin Taipale, mutta aika perinteistä vasemmistosettiä löytyi monelta muultakin.
Markus N. 19.2.2007 klo 15:29:
Tjaa, se mitä itse Demos Helsingin julkaisuista olen lukenut (se Sitran raportti), ainakin itse kokisin huomattavia vaikeuksia sijoittaa Demosta olemassaolevien puolueiden määrittämälle värikartalle/perinteiselle oikea-vasen -akselille.
Kuten sanottu: olet oikeassa siinä, että kirja olisi ollut tasapainoisempi, jos joku mukaan pyytämistämme, enemmän oikealle identifioituva olisi ehtinyt/suostunut kirjoittamaan.
Mitä tulee Kaarin Taipaleen tekstiin, kenties jotkut ironian sävyt jäivät tavoittamatta? Kyseessä oli kuitenkin poliittinen satiiri, jollaista on vaikeaa tehdä muusta kuin vahvasti subjektiivisesta näkökulmasta, ja ainakin itselleni tämä välittyi, eikä ihmeemmin häirinnyt. Ja Taipaleen pointti (fraseologia ja se, miten eri puolueet ajavat samoilla käsitteillä eri asioita) kuitenkin pysyy, huolimatta hänen poliittisesta kannastaan.
Yksi pointti koko kirjassa on, että ihmisten pitäisi keskustella, ei ideologioiden. Kirja ei ole kehotus ajatella vasemmistolaisittain, eikä edes äänestää. Esitettyjen ajatusten totuusarvon ei kuitenkaan pitäisi riippua siitä, minkä värisen ideologian kirjoittajan taustalla nähdään kummittelevan, eikö? Koska se juuri on yksi kirjan pointeista, ja yksi sen syntyyn motivoineista ajatuksista.
matti 20.2.2007 klo 23:12:
Ainahan ne ironian sävyt jäävät tavoitamatta, jos on ironikon kanssa eri mieltä…
Sinivihreää poliittista ajattelua ei kuitenkaan voi taikoa olemassaolevaksi mitenkään. Pitää vain tehdä sellaista ajattelutyötä ja julkaista sitä. Tyhjästä on paha nyhjästä. Tämä blogi on oikeastaan ollut substantiivisempia sellaisia kanavia. Ei Suomen oikeistokentällä vain ole ollut kauheasti annettavaa ympäristöpolitiikkaan. Eikä tämän sanominen tarkoita, että vasemmistolla olisi ollut jotain loistoajatuksia. Mutta on kevytvasemmistosta kuten vihreistä sentään tullut konkreettisia ideoita ja ohjelmia. Eikös paras tapa kamppailla siihen suuntaan olisi esittää fiksumpia ja realistisempia malleja? Odotamme yhä kauan kaivattua sinivihreää politiikkaa…?
ruso 21.2.2007 klo 10:38:
Niko: “Mainittakoon, että tämä merkintä on minun kirjoittamani, enkä tiedä mitä mieltä Ruso on asiasta. ”
En ole asiasta mitään mieltä, koska en ole tutustunut opukseen.
Periaatteessa puolustan Markuksen perusviestiä: “Kirjaan kirjoittaneet ovat ensisijaisesti itsenäisesti ajattelevia ihmisiä, ja vasta toissijaisesti omien, muodollisten taustaideologioidensa proponentteja”
Näin tuleekin olla. Väittelyssä ihanteena on, että pureudutaan itse väitteisiin, ei niiden esittäjään.
Lisäksi, tässäkin blogissa on tullut pohdittua jokseenkin paljon puoluerajojen (siis oikeastaan järjestörajojen) ja aaterajojen suhdetta. Olisin ajatuksineni varmaan tervetullut (eri asia missä itse viihtyisin) kaikkiin suomalaisiin korkeiden kattojen ja leveiden seinien liikkeisiin (jos ei nyt vasemmistoliittoa/kommareita ja joitakin marginaaliporukoita oteta lukuun). Siksi en halua kuulla ajatuksieni vastineeksi , että tuo on tuota Kokoomus-hapatusta.
Tästäkin huolimatta Nikon huomio on paikallaan: “Mutta miksi väitätte pamfletin takakannessa, että kirjoittajajoukko on poliittisesti kirjava, jos se ei sitä todellakaan ole?”
Mutta mielenkiintoisempaa olisi kuulla kirjan sisällöstä.
Markus N. 21.2.2007 klo 12:20:
Henrik: “Tästäkin huolimatta Nikon huomio on paikallaan: “Mutta miksi väitätte pamfletin takakannessa, että kirjoittajajoukko on poliittisesti kirjava, jos se ei sitä todellakaan ole?””
Peruste sille on: koska meille toimittajille käsite “poliittinen kirjavuus” viittaa paljon muuhunkin kuin suhdelukuun kokoomuslaisten ja muiden välillä – varsinkin kirjassa, jossa suhtaudutaan nihkeästi koko värikartan oikeutukseen.
Kirjoittajakaarti on aidosti erimielistä porukkaa, josta valtaosan mielipiteitä on äärimmäisen vaikeaa luokitella Nikon käyttämällä akselilla “markkinamyönteisyys-kielteisyys”. Mielestäni on myös tavallaan harhaanjohtavaa käyttää tätä tyhjentävänä periaatteena oikeisto-vasemmisto -jakoon.
Viidestä (ei neljästä, kuten aiemmin sanoin) tietääksemme puolueisiin sekaantuneilla kaksi on sitoutumattomia, ja on kyseenalaista, onko vihreät “vasemmistopuolue” (jos tarpeeksi oikealta katsoo, mikä tahansa on). Jopa näiden kirjoittajien välillä on olemassa poliittisia eroja.
Jäljelle jää kuusi kirjoittajaa, joiden mielipiteistä on erittäin vaikeaa päätellä mitään sellaista, joka viittaisi selkeään jakaumaan oikea-vasen akselilla. Meistä kyseessä on ilahduttavan kirjavaa porukkaa (vaikka se “kiintiökokoomuslainen” jäikin puuttumaan;-))
Niko Lipsanen 21.2.2007 klo 14:55:
Matti:
Käsittääkseni kirja ei käsitellyt ympäristöpolitiikkaa, eikä vihreyskään ollut mikään kirjan kirjoittajille asetettu ennakkoehto. Tuskin sentään yrität väittää, etteikö oikealla ajateltaisi?
Markus N:
Siis: 1) Suhtaudutte nihkeästi poliittisen värikartan oikeutukseen; 2) kehutte kuitenkin kirjan takakannessa ja blogissanne, että tuo värikartta on laajalti edustettuna; 3) käytännössä värikartassa on edustettuina lähinnä vasemmistoa ja sitoutumattomia. Onko tuossa jotain logiikkaa?
Pointtini ei siis ollut se, että kirja on huono, koska siinä ei ole oikeistolaisia kirjoittajia. Ihan hyviä keskustelunavauksiahan nuo kirjan kirjoitukset pääosin olivat. Syytän teitä vain katteettomasta markkinoinnista.
En ole väittänyt vihreitä vasemmistopuolueeksi, mutta Aija Salo on käsittääkseni ihan julkivasemmistolainen. Onhan hän edustanut esim. HYYn hallituksessa sitoutumatonta (sic!) vasemmistoa. Kirjoittajistanne Jukka Huhta näkyy edelleenkin olevan kyseisen järjestön sihteeri. Mutta toki vihreistä löytyy sinertävämpiäkin ajattelijoita, ja joku sellainen olisi piristänyt kummasti kirjoittajien joukossa.
En ole vaatimassa kiintiökokoomuslaista. Poliittinen värikartta on laajempi. Mielestäni vain on aiheetonta markkinoida poliittisesti kirjavana kirjoittajajoukkoa, jonka poliittisesti sitoutuneet kirjoittajat ovat kaikki poliittisen kentän vasemmalta laidalta.
Taipaleen pointti on, että vain demarit ajavat hänen luettelemiaan asioita aidosti ja muiden puheet ovat sanahelinää. Ironiavirityksenä Taipaleen kirjoitus oli siinä mielessä hyvin perinteinen, että ironia oli kohdistettu vain poliittisiin vastustajiin. Ainakaan hän ei millään lailla päässyt kirjanne tavoitteeseen, jonka mukaan poliittisen värikartan ei pitäisi merkitä muualla kuin kirjan markkinointiaineistossa.
Markus N. 21.2.2007 klo 15:52:
Niko: “– käytännössä värikartassa on edustettuina lähinnä vasemmistoa ja sitoutumattomia.”
Yksi vasemmistolainen, yksi demari, yksi vihreä, kaksi sellaisen opiskelijajärjestön jäsentä, joka ei ota tukea puolueelta eikä ole sellaisen ohjauksessa, yksi periaatteessa sitoutumaton sekä koko joukko ihmisiä, joiden kannoista tai sitoumuksista meillä ei yksinkertaisesti ole tietoa.
Emme tiedä mm. Mikkolan, Kailan, Kaskisen, Mokan & Neuvosen emmekä Wileniuksen poliittisista intresseistä tai preferensseistä oikeastaan mitään, eikä se meille tärkeää olekaan. Mielenkiintoisia juttuja kuitenkin kirjoittivat, ja aika poliittisesti kirjavista premisseistä käsin.
Olen valmis puolustamaan kirjavuusväitettä aika pitkälle. Se, että joku kirjoittajista ei tunnusta yhtä väriä, ei tarkoita että tämä olisi täysin väritön, ja että kirjan “väri” määräytyisi vain sen vähemmistön mukaan, jotka tällaista yksiväristä (ja lopulta kuinka yksiväristä?) manttelia kantavat. Ja ennen kaikkea täytyy kysyä, mikä tämän “taustavärin” merkitys on lopulta sanotuille asioille.
Mutta, teoksen toimittaja vs. teoksen tulkitsija – tässä väittelyssä ei voi olla voittajaa. Kuten sanoin, jos tarpeeksi kaukaa oikealta katsotaan, kirjaa voi hyvinkin tulkita “punavihreäksi”. Itse vain olisin valmis jo luopumaan koko käsitteen käytöstä.
Niko Lipsanen 24.2.2007 klo 17:06:
Demarit ovat vasemmistoa. Vihreistä löytyy sekä että, mutta kyseisen henkilön vasemmistolaisuus lienee täysin selvää.
Kyseisen järjestön nimi on Sitoutumaton Vasemmisto, joten eiköhän sillä jotain tekemistä vasemmistolaisuuden kanssa ole. En ylipäänsä puhunut siitä, että tietyt puolueet ovat edustettuina ja tietyt eivät. Etenkin punavihreällä sektorilla kun virallinen sitoutumattomuus tuntuu olevan trendi, vaikka oltaisiin hyvinkin aatteellisia.
Jos jotakuinkin kaikki kirjoittajat, joiden poliittinen kanta (mikä ei tarkoita pelkkää puoluesidonnaisuutta) on tiedossa, ovat vasemmalta, niin kirjavuuden olettaminen pelkästään sen perusteella, että kaikkien kantaa ei tiedetä, on perusteetonta.
Mikkola saattaa olla sinertävämpi ainakin sen perusteella, mitä olen hänen ajatuksiaan muuallakin kuullut ja lukenut. Mutta en lähde tässä arvailemaan hänen poliittista kantaansa ilman parempaa tietoa. Hänen kirjoittamastaan vaalijärjestelmään liittyvässä kirjoituksesta ei kuitenkaan paista läpi mikään poliittinen aate, mitä ei kaikkien julkivasemmistolaisten kirjoituksista todellakaan voi sanoa.
Roope Mokka 28.2.2007 klo 17:21:
heh, sehän olisi hauskaan jos kaikista entiteeteistä voisi niiden välisten suhteiden perusteella päätellä ovatko ne vasemmalla vai oikealla. esim Demos Helsinki olisi vasemmalla, koska se tekee yhteistyötä Demos UK:n kanssa, joka on tehnyt yhteistyötä Labourin kanssa. Tarkoittaako tämä sitä, että Demos UK on
tämän raportin jälkeen oikeistolainen ja sitten myös Demos Helsinki ja minä koska olen suhteessa Demos Helsinkiin?
sori, nyt huomasin, että tämä ei nyt varsinaisesti liity siihen minkä värinen tämä kirja on. pointtina kait oli se, että ajatuksilla ei ole väriä, ennen kuin se niille annetaan. se on jokatapauksessa ajatusten sekondäärinen ominaisuus. eli tämä koko keskustelu on sitä myös, sekondääristä ja metaa… puhutaanko mieluummin kirjassa esitetyistä ajatuksista?
Markus N. 28.2.2007 klo 18:34:
Jep, Roope takoo naulan kantaa.
Näin jälkikäteen tuli mieleen, että olisi varmaan pitänyt omistaa kirjaan kokonainen kappale poliittiselle olemusajattelulle ja sen ruotimiselle. Ainakin minusta tuntuu, että se on yksi pahimpia aidon dialogin ehkäisijöitä.
Niko Lipsanen 28.2.2007 klo 20:24:
Roope Mokka:
Kirjan promomateriaalissa (takakannessa ja blogissa) kyllä puhutaan nimenomaan kirjan kirjoittajien poliittisesta kirjavuudesta.
Kukapa sitä estäisi? Tämän merkinnän aiheena kuitenkin on se, että kirjan markkinointi ei vastaa todellisuutta. Eikö se ole aivan relevantti aihe? Tuollaisten “puhutaan mieluummin sisällöstä” -heittojen esittäminen on siksi pelkkää asian vierestä länkytystä. Yhtä hyvin voin tässä kommenttiketjussa sanoa, että pysytään mieluummin tämän ketjun aiheessa.
Toisaalta voisi kysyä, että jos teidän mielestänne on niin epäolennaista, mitä poliittista suuntausta kirjoittajat kannattavat, niin miksi sitten koette tarpeelliseksi nostaa suorastaan esiin sen, että teidän mielestänne kirjoittajat ovat “poliittisesti kirjava joukko”? Eikö sen pitäisi olla yhdentekevää?
Markus N. 28.2.2007 klo 23:05:
Ainakin itse puhuin jo oman kantani. Eri asia on, uppoaako se sinuun, ja ymmärrän toki, jos ei uppoa. Kuten sanoin, tarpeeksi kaukaa oikealta mikä tahansa on vasemmistoa – ja ennen kaikkea näyttää yhtenäiseltä massalta.
Mielestäni on vain jotenkin turhaa tai outoa kinastella siitä, mikä ilmaisun “poliittinen kirjavuus” todellinen viittauskohde on, jos et ole valmis myöntämään, että ajatuksilla suomalaisen puoluekartan ulkopuolelta olisi mitään painoarvoa. Tai ajatuksilla, jotka eivät palaudu valmiiksi tarjoiltuihin “ideologioihin”.
Kirjaan kirjoitti kuusi ajattelijaa, jotka eivät ilmoita sitoumuksiaan. Punnitset heidät moitteessasi köykäisemmiksi kuin ne viisi, jotka poliittisen preferenssinsä jossain yhteydessä tai toisessa ilmoittavat. Omasta mielestäni kyseessä on vähän valikoivaa päättelyä, mutta tokihan lukijana olet siihen oikeutettu. No problemo.
Niko Lipsanen 2.3.2007 klo 20:28:
Markukselle: Jos haluat sanoa joukkoa kirjavaksi, sinun pitäisi osoittaa se jotenkin. Ei se, ettei kaikkien poliittista väriä tiedetä, tee joukosta kirjavaa. Ei tarvitse olla oikealla. Vaikka katsoisi tuota värikarttaa poliittisesta keskustasta, niin kaikki aatetta avoimesti tunnustavat ovat vasemmalla. Itse asiassa täytyy olla äärivasemmalla, jos kirjoittajakunta jonkun mielestä vaikuttaa poliittisesti värikkäältä.
Mutta koska pidät kiinni siitä, että kirjoittajajoukko on kirjava, niin voisitko esittää sille jotain perusteita? Toistaiseksi et ole itsekään pystynyt esittämään kirjoittajista muita värejä kuin punaista enemmän tai vähemmän vihreällä koristeltuna. Minusta se ei vielä ole kirjavaa. Missä ne kaikki muut värit ovat?
Markus N. 2.3.2007 klo 21:42:
Niko: “Ei se, ettei kaikkien poliittista väriä tiedetä, tee joukosta kirjavaa.”
Ei se tarkkaan ottaen tee siitä punaistakaan. Jos oikein tarkkoja ollaan, se ei tee näistä kirjoittajista yhtään mitään.
Mitenkähän tässä todistustaakka oikein jakaantuu? Sinä väität näitä kirjoittajia vasemmistolaisiksi, minä väitän heitä muiksikin kuin vasemmistolaisiksi. En tiedä, lasketko henkilökohtaista kokemusta näistä henkilöistä ja heidän mielipiteistään validiksi perusteeksi.
Syy, miksi en esitä vaatimaasi suurta paljastusta lopuista kirjoittajista on se, että ihan oikeasti en tiedä heidän kannoistaan. Selvästi heillä on kantoja ja poliittisia mielipiteitä; eivät he olisi muuten kirjoittaneet pamflettiin.
Mutta voihan tosiaan olla, että kyseessä on sosialistinen salajuoni. Joku olisi voinut kertoa siitä minullekin…:-P
Niko Lipsanen 3.3.2007 klo 1:01:
Kirjan takakannessa ja blogissa väitetään kirjoittajajoukkoa “kirjavaksi”. Todistustaakka on nähdäkseni tämän väitteen esittäjällä.
En minä väitä vasemmistolaisiksi muita kuin niitä, jotka itse julkisesti sellaisiksi tunnustautuvat. Muista en todellakaan oleta mitään. Mutta sinä et ole onnistunut vielä poimimaan joukosta kirjoittajia, jotka julkisesti kannattaisivat joitain ei-vasemmistolaisia aatteita.
On sillä jonkinasteinen todistusvoima, jos sen eksplisiittisesti sanot. Pelkkä sitoutumattomuus ei mielestäni kuitenkaan riitä, vaan kirjavuuteen tarvittaisiin myös joitakin ei-vasemmistolaisia aatteita kannattavia henkilöitä – mieluiten suurin piirtein yhtä laajasti kuin miten vasemmistokenttäkin on edustettuna (tai edes sinne päin). Jos annat oman todistuksesi tuosta, niin katson sen omalta osaltani riittäväksi perusteluksi ja voimme päättää tämän varsin jankkaavan keskustelun (enkä tässä väitä, että esimerkiksi sinä olisit jankannut sen enempää kuin minäkään). Ihmisten yksityisyyttä voi kuitenkin kunnioittaa enkä siis odota, että osoitellen kertoisit kuka mielestäsi kannattaa mitäkin aatteita.
Käyttämäni käsite “ei-vasemmistolaiset aatteet” on kovin epäselvä, mutta ymmärrettäköön sen tarkoittavan sellaisia suhteellisen johdonmukaisia yhteiskunnallisiin kysymyksiin liittyviä ajatusrakennelmia, jotka eivät yleensä yhdisty traditionaalisella poliittisella kartalla sen enempää perinteiseen vasemmistoon kuin trendikkäämpään punavihreyteenkään.