Lipsanen & Ruso

Yleisradio, Nykypäivä ja riippumaton media

Kansanedustaja Timo Kalli (kesk) on vaatinut Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungnerin (sd) eroa. Eduskunnassa Kallin näkemys ei ole saanut tukea, vaan se on tuomittu puuttumiseksi median riippumattomuuteen (IS 16.10.09).

Vapaa ja riippumaton media onkin yksi länsimaisen demokratian keskeisistä piirteistä. Eri asia sitten on, tarvitaanko Yleisradion kaltaista superriippumatonta tahoa. Normaali käytäntöhän on, että mediatalot ovat kuitenkin riippuvaisia yleisöstään. Ylen suhteen tilanne on toinen.

Televisionkatsojat joutuvat maksamaan lupamaksun Ylelle, vaikkeivät sen kanavia katsoisikaan. Tulevaisuudessa, jos esitys mediamaksusta menee läpi, kaikki suomalaiset maksavat halusivatpa tai eivät. Riippumattomuus yleisöstä ei kuitenkaan ole demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen mukaista. Se kuuluu totalitaristisempiin järjestelmiin.

Bjarne Kallis (kd) kommentoi erovaatimusta:

Osakeyhtiössä hallitus ottaa ja erottaa. Se ei kuulu kellekään muulle.

Mutta Yle ei ole mikään normaali osakeyhtiö, joka keräisi tulonsa vapaaehtoisilta asiakkailta. Asiakkailla ei ole mahdollisuutta äänestää jaloillaan, kuten normaalissa liiketoiminnassa.

Kokoomuslaisena olen kuitenkin huonossa saumassa arvostelemaan Yleisradion asemaa, sillä meillä on vastaava mätäpaise ihan omastakin takaa. Nykypäivä-lehden tilaaminen on kytketty kokoomuksen jäsenyyteen. Jos haluaa olla puolueen jäsen, ei ole valinnanvaraa. Nykypäivälle on maksettava, oli sen linjasta mitä mieltä tahansa.

En ole ainakaan puoleen vuoteen kyseistä lehteä vilkaissutkaan. En siis voi olla varma, onko sen linjassa tapahtunut muutoksia. Tuskinpa. Lehti on tarjonnut viimeisen linnakkeen ilmastoskeptikkojen tapaisille hörhöille eikä sen journalistinen taso muutenkaan ole ollut erityisen hurrattava.

Lehden linja tuskin vastaa puolueenkaan linjaa, mutta se ei sinänsä ole ongelma. Ei kokoomuskaan mitään tekisi lehdellä, joka kiltisti seuraisi puoluetoimiston ohjeistusta. Journalistinen vapaus kuuluu myös puoluelehtiin, mutta sen kääntöpuolella pitäisi olla vapaus valita tilatako lehti vai ei. On suuri häpeä, että kokoomus ei tätä mahdollisuutta jäsenilleen anna.

Vaatimus mahdollisuudesta valita ei sinänsä liity siihen, että lehti on tasoltaan ala-arvoinen. Kyse on periaatteesta. Mutta kuten Nykypäivän esimerkki oivallisesti osoittaa, niin riippumattomuus lukijoista johtaa lepsuuteen sisällön tasossa. Nykypäivä tarvitsisikin lääkkeeksi aimo annoksen markkinataloutta.

Minulla on puolueen jäsenmaksu viime vuodelta maksamatta ja pitkitän tämänkinvuotistakin aivan vuoden loppuun asti. Muistaakseni yhdistyksistä on tapana potkia pois vasta kahden vuoden jäsenmaksurästien jälkeen, joten voinen hyvin maksaa jäsenmaksun jatkossa vain joka toinen vuosi – ja silloinkin aivan viime tipassa.

Yleisradion mediamaksuun ei tule edes tuollaista kiemurtelun mahdollisuutta. Tietysti aina voi muuttaa toiseen maahan tai erota puolueesta, mutta molemmat ovat turhan järeitä keinoja kertoa, ettei pidä jonkin tietyn mediatalon linjasta.

Riippumattomankin median pitäisi olla riippuvainen yleisöstään.

Keskustelu

Yhteensä 7 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Yleisradio, Nykypäivä ja riippumaton media”

  1. Antti 16.10.2009 klo 14:59:

    “Mutta kuten Nykypäivän esimerkki oivallisesti osoittaa, niin riippumattomuus lukijoista johtaa lepsuuteen sisällön tasossa.”

    Toisaalta YLEn esimerkki osoittaa aivan päinvastaista. Mikään TV-kanava Suomessa ei yllä YLEn journalismin tasolle.

    Voi olla, että kysyntää ei ole riittävästi. Yksin YLEn tarjonta kattaa kysynnän hyvässä tai kohtuullisessa asiajournalismissa. Kuitenkaan tämä monopolisointi ei ole johtanut ainakaan heikkoon tasoon kuten Nykypäivässä. Ehkäpä syy onkin kokoomuslaisten kyvyttömyydessä. 🙂

  2. Niko Lipsanen 16.10.2009 klo 17:03:

    Ylenkin journalistisesta tasosta voi olla montaa eri mieltä. Kyllä sieltä aika määrä roskaakin tulee. Sen laadukkaana pidetyn osan suhteen markkinat saattavat olla sen verran pienet, että Yle kyllästää ne. Hankala sitä kaupallisen toimijan on kilpailla pakkorahoituksella toimivaa kilpailijaa vastaan.

    Lehdistön puolella yksi edellytyksistä, että meillä on laatujournalismia on se, että siellä ei ole mitään Yleissanomalehteä sotkemassa markkinoita. Miksi television puolella asian pitäisi olla toisin?

    Olennaista kuitenkin on, että yleisöllä pitäisi olla mahdollisuus päättää, haluaako se maksaa palvelusta vaiko ei. Yleisradio ja Nykypäivä eivät sitä mahdollisuutta anna.

  3. e.e.maa 17.10.2009 klo 0:25:

    Sehän tästä vielä puuttuisi, että putiikki, jolle maksetaan pauttiarallaa 2 miltsiä per työpäivä, tekisi kehnoa ohjelmaa.

    Olisi muuten kiva tietää paljon tulee tuntihinnaksi ylen tuotannolle. Ja varsinkin, jos tämä tuntihinta laskettaisiin pelkästään sellaiselle osalle tuotantoa, johon laki ylen velvoittaa.

    Surullista tässä rahoituskeskustelussa on se, että koko ajan saa lukea erinomaisia perusteluja ehdotettua mallia vastaan (Nikon kirjoitus yhtenä esimerkkinä). Hyvin perusteltuja puolustuspuheenvuoroja on valitettavan vähän. Lintilää ja kumppaneita se ei tunnu kiinnostavan – “not invented here”.

  4. ruso 17.10.2009 klo 9:28:

    se on ylipäätään tässä maassa surullista, että vallassa on aina vain yksi totuus kerrallaan. Tai jos on useampi totuus, niin ne ovat eri hallinnonaloilla, eivätkä puutu toistensa sohlauksiin. Konsensuksen ihanuus!

  5. Asko 20.10.2009 klo 1:00:

    Vapaa ja riipuumaton media? Niin televisio kuin radiotoimintakin on luvanvaraista kaikissa sivistyneissä ja luultavasti myös sivistymättömissä maissa. Luvan voi menettää väärällä mielipiteellä tai turhalla avoimuudella. Kaikki varmaan tietävät ketkä näitä lupa-asioita setvivät.

    Ilmastoskeptikot ovat yhtä hörhöjä kuin ilmastouskovaisetkin, kunnes saadaan todisteita. Penn & Tellerin 6. kauden 6. jakso kertoo asian mielestäni parhaiten. Ei ole mitään syytä heittää tietellisiä metodeja roskakoppaan, edes keskusteltaessa näinkin vakavista asioista. Uskovaiset ovat todennäköisemmin oikeassa, mutta haukkuminen ja nimittely eivät anna kuvaa järkevästä keskustelijasta.

    Mitä voimme sanoa opettajasta, joka pilkkaa oppilasta, joka ei osaa kaikkea tai kyseenalaistaa opettajan näkemyksen? No, opettaja ei silloin itsekään tiedä tai opettaja on väärässä.

  6. Niko Lipsanen 20.10.2009 klo 12:56:

    Ei ollut puhe mistään tieteellisestä ilmastonmuutoskeskustelusta, vaan Nykypäivän ilmastoartikkeleista. Niissä ei tieteellisyydestä ollut häivääkään.

    Ja se olennainen pointti oli tilaajan mahdollisuus valita, minkälaista linjaa vetävästä mediatuotteesta haluaa maksaa. Jos minä en halua tilata ilmastoskeptikkojen lehteä, niin miksi minun pitäisi?

  7. toivo 14.1.2010 klo 14:06:

    Missä luuraa se kuuluisa hyvä journalismi? Ranskassa, Usa:ssa, kenties Pravda?

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @nlipsane

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO