Lipsanen & Ruso

Ylestä ostopalvelutoimisto

Viimeaikainen keskustelu televisiolupien maksamisesta ja maksamattomuudesta saa jälleen ihmettelemään, miksi television katselemisen ylipäänsä pitää olla luvanvaraista? Miksi meillä on valtiollinen maksutelevisio nimeltä Yleisradio?

Yleisin (sic!) perustelu lienee, että Ylen kanavilta tulevat ohjelmat eivät ole aivan yhtä heikkotasoisia kuin kaupallinen tarjonta. Saattaa sinänsä pitää paikkansakin. Argumenttina se kuitenkin perustuu olettamukselle, että tilanne jatkuisi samanlaisena julkisen vallan kanavien poistuttuakin. Mutta lienee selvää, että kysyntä niin sanotuille laatuohjelmille on suhteellisen pientä. Massat haluavat roskaa. Niinpä kaupallisten kanavien ei yksinkertaisesti kannata yrittää kilpailla Ylen kanssa laatuohjelmien katsojista. Tilanne olisi aivan toinen, jos Yleisradio olisi poissa markkinoilta. Silloin laadukkaammankin ohjelmatarjonnan katsojista kannattaisi kilpailla.

On tietysti joitakin katsojaryhmiä, kuten ruotsin-, saamen- ja viittomakieliset, joille kaupallisten toimijoiden tuskin kannattaisi juurikaan tuottaa ohjelmia. Niiden tarjoamiseen tarvittaisiin otsikossa mainittua ostopalvelutoimistoa. Jo nykyisin Yle ostaa suuren (suurimman?) osan ulkopuolisilta toimijoilta, koska sen oma tuotanto on liian kallista tai sen osaaminen ei riitä. Miksi ei voitaisi ostaa koko ohjelmatarjontaa ulkoa? Yle ostaisi tarpeellisiksi katsotut ohjelmapalvelut itsenäisiltä ohjelmistotuottajilta ja lähetysajan kaupallisilta kanavilta. Selvittäisiin paljon pienemmillä kustannuksilla kuin nykyisin ja byrokratia pienenisi murto-osaan.

Ostopalvelukin tietysti maksaa ja jollain se pitää rahoittaa. Mainokset voisivat olla yksi, joskin tässä tapauksessa todennäköisesti riittämätön keino. Mahdollisuus mainostaa marginaalisempien katsojaryhmien televisio-ohjelmissa olisi kuitenkin uusi avaus mainosmarkkinoille. Nykyisinhän esimerkiksi kuuroja palveleva yritys ei voi mainostaa viittomakielisissä ohjelmissa, koska kaupallisten toimijoiden ei kannata niitä tuottaa ja Yle ei näytä mainoksia. Kuitenkin myös pienemmillä väestöryhmillä tulisi olla mainosten näkemiseen.

Koska katsojaluvut erityisryhmien ohjelmissa ovat pienet, olisi mainostamisen markkinahintakin alhaisempi kuin valtavirtaohjelmissa. Siten pienemmilläkin yrityksillä olisi varaa niissä mainostaa, kunhan kohderyhmä osuu kohdalleen. Voisin kuvitella saumaa erityisesti ruotsinkielisille mainoksille. Tästä sitten toisaalta seuraa, etteivät mainostulot millään riittäisi toiminnan pyörittämiseen, vaikka Ylen suunnaton byrokratia karsittaisiinkin minimiin. Siksi olen sitä mieltä, että loput toiminnan kulut voisi maksaa verorahoista, kuten muutkin erityisryhmien tarvitsemat palvelut pääosin maksetaan. Ja jos ohjelmistotarjonta ei esimerkiksi ruotsinkielisiä tyydytä, niin ruotsinkieliset säätiöt tms. voisivat ostaa lisää.

Korostettakoon, että en kannata nykyisen yleisradiotoiminnan maksamista verovaroin. Verorahoitus edellyttää, että Ylen nykyinen organisaatio puretaan, jäljelle jää pelkkä ostopalvelutoimisto ja julkisin varoin ei osteta ohjelmia, joiden tuottaminen olisi kaupallisesti kannattavaa.

Kerrottakoon myös, että itselläni ei ole televisiolupaa. Ei tosin ole televisiotakaan.

Kommentointitoiminto on pois käytöstä.