Viime kuussa oli puhetta siitä, kuinka autottomatkin joutuvat maksamaan autopaikoista. Erityisesti vihreiden piirissä kummasteltiin moista “parkkipaikkasosialismia”. Kumma kyllä, vihreät eivät vaikuta läheskään yhtä huolestuneelta toisesta varsin samankaltaisesta ilmiöstä: siitä, kuinka sinkut ja lapsettomat pariskunnat laitetaan maksamaan perheasuntojen neliöistä. Tällainen sosialismi näyttää kelpaavan oikein hyvin.

Kuviohan menee siis, että keinotekoisesti painetaan pienten asuntojen rakentamista alaspäin ja velvoitetaan rakentajia rakentamaan kohteisiin suuria perheasuntoja. Aiemmasta mekaanisesta 75 neliön keskiarvosäännöstä on luovuttu, mutta kaavoituksessa ja tontinluovutusehdoissa on silti yhä tapana asettaa mielivaltaisia vaatimuksia rakennettavien asuntojen koolle.

Kaupungin päättäjiin ilmeisesti hyviä suhteita pitäville suurvuokranantajille (joihin kaupunki toki itsekin kuuluu) on eri säännöt. Nämä saavat rakentaa pieniäkin asuntoja vapaammin, mikä vääristää kilpailutilannetta. Iso osa vuokra-asunnoistahan on muissa kuin ns. vuokrataloissa. Esimerkiksi omassa kotitalossani yli puolet osakkaista asuu muualla. Tämä on siis käytännössä vuokratalo. Kyseessä onkin lähes satavuotias jugendtalo, jossa on paljon suhteellisen pieniä asuntoja. Ei tällaista enää saisi rakentaa.

Pitämällä uusien pienten asuntojen määrän keinotekoisen matalana pidetään niiden hinnat korkealla. Näinhän se toimii, kun kysyntää on enemmän kuin tarjontaa. Vastaavasti suuria perheasuntoja rakennetaan suhteessa enemmän kuin niitä markkinaehtoisesti tulisi tarjolle. Näin ollen niiden hinta painuu alaspäin. Tämän subvention maksavat käytännössä ne, jotka ostavat tai vuokraavat yksiöitä tai pieniä kaksioita.

Tämän politiikan takana ovat Helsingissä jotakuinkin kaikki puolueet. Kritiikkini kärki kohdistuu kuitenkin vihreisiin, koska he ovat olleet niin innokkaita valittamaan samasta ilmiöstä parkkipaikkojen ollessa kyseessä. Kun kyse on asuinneliösosialismista, niin kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja Osmo Soininvaara (vihr) on ensimmäisenä esittelemässä uusia, monimutkaisempia sääntelytoimenpiteitä, joilla sinkkuja ja lapsettomia pariskuntia voisi entistä tehokkaammin kyykyttää asuntomarkkinoilla.

Kuvaavaa on, että Soininvaaran maailmassa alle 50 neliön asunto on “pienasunto”. Tällaisia pitäisi rakentaa kaupunkiin mahdollisimman vähän. Tuo ei iske enää vain sinkkuihin, vaan myös pariskuntiin. Kun sinkut eivät voi asua pienessä asunnossa (esim. 20 neliön yksiössä), koska sellaisia ei rakenneta, he joutuvat kisaamaan pariskuntien kanssa isommista yksiöistä ja pienistä kaksioista.

Vihreitä luulisi kiinnostavan myös ympäristövaikutukset, kun kaupunkilaiset joutuvat asumaan markkinaehtoisia valintojaan suuremmissa asunnoissa. Tämä paitsi lisää lämmitettäviä kuutioita, niin myös hajauttaa yhdyskuntarakennetta.

Pienissä asunnoissa asuvat, lähipalveluita käyttävät sinkut ja pariskunnat eivät kelpaa vihreille. Vihreiden mielestä kaupunkilaisten pitää asua suurissa asunnoissa – sellaisissa, joihin mahtuu myös paljon kodinkoneita. Ne koneet kannattaa tietysti myös hankkia, sillä kun joutuu maksamaan tarpeettomista neliöistä, ei rahaa riitä lähiseudun palveluiden, kuten pesuloiden, käyttämiseen. Niinpä niitä pesuloita ei siinä lähellä sitten enää olekaan. Jotenkin vihreiden puheet palveluyhteiskunnasta kuulostavat kovin irvokkailta, kun vertaa sitä heidän käytännössä ajamaansa politiikkaan.