Ylempi laatta kertoo, että alempi laatta oli siinä puretussa rakennuksessa, jossa Suomi julistettiin itsenäiseksi. 17.5.2006/H. Ruso

Kriittinen ajattelija suhtautuu historiaan ja perinteeseen periaatteessa epäilevästi. Kysyjä ei tunnusta auktoriteetteja, ei myöskään perinnettä auktoriteettina. Yhteiskunnallisiin parannusehdotuksiin tai kriittisiin kysymyksiin ei voi vastata “näin on aina menetelty”.

Esimerkkinä voidaan muistella Euroopan sotaisaa historiaa aina antiikin kaupunkivaltioiden mittelöistä lähtien.

Perinnettä ei kuitenkaan voi sivuuttaa merkityksettömänä. Moni kummallisuus selittyy niiden syntyhistorialla; niistä käännekohdista, joissa erilaiset aattelliset virtaukset, sekalaiset poliittiset kannat, ristiriitaiset pyrkimykset, inhimillisten tunteiden sekamelska ja värikäs keskustelu on kanavoitu toiminnaksi ja päätöksiksi.

Käännekohdissa ratkaisee usein vain poliittinen realismi, ei ristiriidattomat ajatukset.

Siksi kriittisenkin ajattelijan tulee suhtautua historiaan kunnioittavasti, vaikka ei sen edessä haluakaan kumartua. Ilman perinnettä ajatukset lilluvat tyhjiössä vailla kosketuspintaa.

Jälleen esimerkiksi käy Eurooppa, jossa EU:a ei voi ymmärtää ilman sen historiallista taustaa.

Perinne onkin pahimmassa tapauksessa ajattelun kahle, mutta parhaimmillaan sen ehtymätön lähde.