Lipsanen & Ruso

Lyhyt kommentti Ranskan burkini-kieltoihin

Liberaalissa yhteiskunnassa se, että julkinen valta puuttuu ihmisten pukeutumiseen, on yleensä vähintäänkin epäilyttävää. Niin myös joidenkin Ranskan kaupunkien burkinikieltojen tapauksessa. Naamioitumiskielto saattaa joissakin tilanteissa olla perusteltu (ainakin kasvojen piilottamista voi pitää vähintään epäkohteliaana muita julkisen tilan käyttäjiä kohtaan), mutta tästä ei burkinikielloissa ole kyse.

Toisaalta on otettava huomioon uimarannan omistajan oikeus määrätä pukukoodista. Monet ravintolat rajoittavat asiakkaiden sisäänpääsyä näiden pukeutumisen perusteella, eikä tätä pidetä ongelmallisena. Uimaranta ei periaatteessa eroa tässä asiassa ravintoloista tässä asiassa. Käytännössä yksi erottava tekijä kuitenkin on: kovin usein uimarannan omistaja ja operoija on kaupunki; ja usein kaupungin kaikki uimarannat ovat kunnallisia. Julkinen monopoli käyttää tällöin pukukoodia rajatessaan julkista valtaa.

Parempi olisikin, jos uimarannat olisivat yksityisessä omistuksessa tai ainakin niiden operointi olisi yksityisten toimijoiden hallussa. Tällöin jokainen ranta voisi – ravintoloiden tapaan – päättää omasta pukukoodistaan. Asiakkaat voisivat mieltymystensä mukaan valita joko burkinittoman rannan tai sellaisen, jossa ne hyväksytään.

Jos hienossa ravintolassa muut ovat tummissa puvuissa ja yksi tulee paikalle risaisissa farkuissa ja virttyneessä t-paidassa, niin moni kokee sen häiritsevänä. Samalla tavalla monet voivat kokea bikiniväen seassa makoilevan burkininaisen kiusallisena tai häiritsevänä. Asiaan puuttumisen ei kuitenkaan pitäisi millään lailla kuulua julkisen vallankäytön toimenkuvaan.

» Ei kommentteja

Luottamusmiespakko vesittää paikallisen sopimisen

SAK, Hakaniemi

Suomen jäykkien työmarkkinoiden eurooppalaistamiseksi suunniteltu paikallinen sopiminen näyttää vesittyvän, mikä ei tosin liene kovin suuri yllätys. Jos alan työehtosopimus edellyttää luottamusmiestä, on paikallisen sopimisen ehtona, että sellainen työpaikalla on – siinäkin tapauksessa, että sen enempää työnantaja tai työntekijätkään eivät kyseisen sopimuksen osapuolia olisi.

Pääministeri Juha Sipilä kirjoittaa blogissaan, että ”luottamusmies edustaisi vain työpaikan työntekijöitä, ei ammattiosastoa tai ammattiliittoa.” Tämä on kuitenkin vain silmänlumetta, koska luottamusmiehen on edelleen kuuluttava ammattiliittoon. Jos luottamusmies ei toimi, kuten liitto haluaa, voi liitto tai sen paikallisosasto hänet erottaa. Tämän jälkeen hän ei enää ole luottamusmies.

Kyseessä ei ole mikään teoreettinen uhka: niskuroivan luottamusmiehen erottaminen on keino, jota ay-liike on ennenkin käyttänyt. Se, että luottamusmiehen asema on turvattu suhteessa työnantajaan, mutta ei suhteessa ammattiliittoon, kertoo hyvin selvästi sen, ketä luottamusmies edustaa. Luottamusmies ei edusta työpaikan työntekijöitä vaan liittoa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että paikallisessa sopimisessa asiat sovitaan jatkossa paikallisesti Hakaniemessä (kuvassa).

P.S. Kannatan uudeksi valtiovarainministeriksi Elina Lepomäkeä. En usko, että hänkään saa ihmeitä aikaan, mutta aika paljon olisi sekin, jos saisi aikaan edes jotakin. Tällaiseen silmänlumenäpertelyyn, mitä tämän hallituksen toiminta on tähän asti ollut, Suomella ei enää ole varaa.

» Yksi kommentti

Aikaisemmat merkinnät:

Arkistosivun kautta löytyvät loputkin blogissa julkaistut kirjoitukset.

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO